Katsoin tänään pitkästä aikaa Kaappaus Keittiössä -jakson. Oikeastaan innoitus tuohon tuli eräästä äitiryhmästä, jossa taas tuttuun tapaan käytiin läpi sitä, miksi joku syö einesruokia. Ihan alkuun on pakko sanoa, että Kari Aihinen on mun suurin kokkicrush ikinä, hän nimittäin tuntuu edustavan juurikin sitä omaa ruokaideologiaani ihan täysin.
Varsinkin tuota keskustelupalstaa lukiessa aloin miettiä, kuinka kujalla syömisessä oikein ollaan. Valmisruokien päivittely vei tuossakin keskustelussa sen isoimman osan, eikä osattu ymmärtää mikä ero kaupan ja kotitekoisen makaronilaatikon välillä muka on. Vedettiin taas se kortti, että itse elin lapsuuteni muroilla ja einesruualla ja olen hengissä. Niinkuin se olisi jokin mittari, että kun itse hengissä selvisin, niin valinta ei voi olla huono. Toinen puoli oli sitten se, että einekset on vaan *aatanasta, ilman poikkeuksia.
Se mikä mun mielestä näissä aina menee pieleen, on kasvikset ja vihannekset. Kaikille on ihan fine, että makaronilaatikko vedetään sellaisenaan, lisäkkeenä vain ketsuppi. Kauhistelua herättää vain se, että se on einestä, ei se, että lautaselta puuttuvat kaikki ravinteet ja vitamiinit. Einesruoka ei takuulla ole parhaasta päästä, mutta ei se äitientekemä laatikko nyt NIINNIIN paha ole. Puuttuvat kasvikset se on se ongelma.
Mä ymmärrän oikein hyvin, ettei aina vaan jaksa tehdä itse ruokaa. Eikä tosiaan tarvitse. Hyvänä esimerkkinä voisin antaa vaikka meidän ruokia viime viikolla. Yhtenä päivänä haettiin iltaruoka drive in:sta ja toisena tein lihapullakastikkeen kaupan lihapullista. Ihan vaan, koska sairaana en ole jaksanut kokkailla. Roskaruokaa ei tietysti puolustella millään, se kun on pääasiassa vaan transrasvoja ja suolaa. Mutta toisinaan syötynä, ei sekään ole paha. Lihapullat taas voi valita kaupasta vähän parempina. Ei niitä kaikkein teollisimpia, vaan vähän fiksummalla ravintosisällöllä.
Meillä syödään enimmäkseen hyvin. Useimmiten meidän kotiruoka on käsittelemätönsä ja puhdasta. Ei juurikaan käytetä maitotuotteita, eikä puolivalmisteita. Ruoka tehdään itse valmiista raaka-aineista ja lautasella on melkein aina reilusti kasviksia ja vihanneksia. Useimmiten päivän minimisaantisuositus vihanneksista täyttyy ihan meillä kaikilla. Lasten kohdalla tehdään paljon smoothieta ja vihanneslautasia, jotta hekin söisivät riittävästi vihreitä.
Terveellinen ja ravitseva ruoka kuuluu mun mielestä vanhemman velvollisuuksiin. Siinä missä aikuisen kuuluu huolehtia lapsen fyysisestä terveydestä, kuuluu vanhemman varmistaa lapsen terveellinen ruokavaliokin. Eikä aina tarvitse mennä oppikirjan mukaan. Ei edes useimmiten. Todellakin riittää että tekee parhaansa, mutta pitää silti yrittää. Sellainen silmien ummistaminen ja vaan toteaminen, ettei lapsi tykkää vihanneksista on mun mielestä vähän vaan sitä, että itsensä päästää helpolla. Välillä pitää olla inhottava, ja kieltää ne roiskeläppäpitsat ja käskeä syömään porkkanaa.
Eihän ne kaikki lapset aina tykkää. Mutta pitää maistaa. Ja tarjota sitten niitä kasviksia ja vihanneksia joista tykkää. Sillä tekee kyllä lapselle karhunpalveluksen, jos ei edes yritä totuttaa häntä kasviksiin ja vihanneksiin. Pikkuhiljaa, toistolla ja maistamisella krantumpikin lapsi oppii tykkäämään erilaisista vihanneksista. Ja todellakin, been there. Ei se terveellinen ruoka tietysti aina ole helppoa. On nopeampaa ja kätevämpää ostaa niitä valmisjogurtteja ja muroja kuin valmistaa hedelmälautanen tai smoothie itse. Mutta kyllä se palkitsee lopulta, kun lapsikin jaksaa paremmin ravinteikkaalla ruualla.
Eikä tätä tietenkään kannata rajata vaan lapsiin. Terveellinen ja ravitseva ruoka on ihan meidän kaikkien oikeus. Aikuinenkaan ei voi hyvin valmisruuilla ja lihapiirakoilla. Ei ainakaan niin, että ne kuuluvat päivittäiseen tai edes viikottaiseen ruokavalioon. Terveellinen ruoka vaatii paljon ennakointia ja suunnittelua, jotta kaupasta tulee hankittua riittävästi vihanneksia ja kasviksia. Se vaatii paljon preppailua, varsinkin niille joilla päivisin ei juurikaan ole aikaa kokkailla. Mutta se palkitsee paitsi omalla hyvinvoinnilla myös sillä, että lapsetkin voi paremmin.
Joten, mä haastan teidät kaikki nyt jättämään ne hernemaissipaprikat kauppaan ja valitsemaan tilalle monipuolisesti kasviksia ja vihanneksia. Ainakin neljää eri lajia jokaiselle aterialle. Tuore on aina parempaa, mutta hyviä valintoja ovat myös pakastevihannekset, joilla saa nopeasti ja helposti väriä ja vitamiineja lautaselle. Ootko mukana?