Vauva lähestyy jo kovaa vauhtia kahden kuukauden ikää ja ollaankin vietetty lasten kanssa nelisin arkipäivät jo kuukauden verran. Tähän kuukauteen on mahtunut päivää jos jonkinlaista, mutta enimmäkseen olen kyllä tosi positiivisilla fiiliksillä. Vauva on sujahtanut meidän arkeen tosi kivasti ja ollaan vältytty aikalailla kaikelta ikävältä. Ainakin toistaiseksi.
Mun ajatukset kolmilapsisesta arjesta ei onneksi olleet alunperinkään kovin ruusuiset. Tiedostin kyllä, että tekemistä varmasti riittäisi ja mun olisi pakko laskea rimaa, mitä tulee siivoamiseen ja blogin kirjoittamiseen. Myös oma aika tulisi olemaan se, joka olisi ainakin aluksi aika kortilla.
Meille taisi siunaantua jälleen aika helppo vauva. Pitänee koputtaa puuta, kun sen nyt näin ääneen sanoin, mutta sitä tämä meidän pikkumies on ainakin vielä ollut. Alun rikkinäisten öiden jälkeen, on päästy aikalailla helpolla kaikesta. Vauva tekee jo pikkuhiljaa itselleen rytmiä, ja vaikka olenkin tämän tapauksen kanssa mennyt niin lapsentahtisesti imetyksessä ja nukkumisessa kuin mennä voi, niin vauva tuntuu silti omaksuneen tämän meidän päivärytmin.
Meidän vauva on oikea hurmuri. Jokeltaa ja nauraa jo kovasti, on niin kovin ilmeikäs, että kameran kortti on täynnä hänen kuviaan ja instaan tekisi mieli laittaa kuva jos toinenkin. Pikkuveli on vienyt myös isojen veljien sydämet ja kumpikin on kova poika hoitamaan vauvaa. Ja apua näistä pienistä isoista veljistä on valtavasti. Siis ihan oikeasti. He keikuttavat sitteriä, ilveilevät vauvalle ja nostavat tuttia. Haevat puklurättejä ja etsivät vauvan sukkia. Tärkein juttu iltaisin on antaa vauvalle hyvänyön pusu ja hali.
Jopa mustasukkaisuudelta ollaan toistaiseksi vältytty. Isot pojat ovat omaksuneet hienosti sen, ettei äiti aina ehdi. Ja itse olenkin yrittänyt huomioida heitä rutkasti enemmän, aina kun pystyn.
Vauhtia ja meteliä meiltä ei toki puutu. Välillä kun riehuminen on ylimmillään ja kiellot kaikuvat kuuroille korville, mietin mihin taas olenkaan ryhtynyt. Pääsisin niin paljon helpommalla, jos isot pojat olisivat päiväkodissa. Mutta sitten on taas niitä hetkiä ja päiviä, kun on ihanaa että hekin ovat kotona. Saadaan ottaa tosi rennosti, tutustua vauvaan yhdessä ja rakentaa juuri sellainen päivä kuin itse halutaan.
Paljon meidän arkea vietetään tällä hetkellä leikkihuoneen lattialla, olkkarin lattialla ja sohvalla. Joinain päivinä poden huonoa omaatuntoa, kun isot pojat ovat katselleet telkkaria neljä tuntia ja itse en ole montaa kertaa sohvalta noussut. On syöty lounaaksi jotain nopeaa, tai vaan leipää. Ehkä juuri ja juuri pesty hampaat, eikä tosiaankaan siivottu yhtiäkään jälkiä. Mutta onneksi on kompensoimassa niitäkin päiviä, kun ollaan siivottu koko koti, leikitty duploilla ja junilla, ulkoiltu kahdesti ja syöty hyvin ja terveellisesti. Vetäisty päiväunet ja katsottu telkkariakin vain aamupiirrettyjen verran.
Mä olen onnellinen. En ole joka hetki sellainen äiti kuin haluaisin, varsinkaan isoille pojille, mutta mä opettelen. Onhan tää uutta meille kaikille. Yritän oikoa kotitöissä, olla vähemmän somessa ja kasvattaa hermoja. Onhan mun tärkein duunini kuitenkin olla äiti. Ja aika kivasti oonkin pärjännyt, tosin siitä lienee kiittäminen miestäni. Ei tästä mitään tulisi, ellei hän olisi niin kannustava ja mukana kotitöissä heti töiden jälkeen. Mun ei ole kertaakaan tarvinnut pyytää, että osallistuisitko vähän. Sanomattakin on selvää, että illat hoidetaan yhdessä.
Vauva-arki on ollut helpompaa kuin ajattelin. Ehkä se on päivänselvää, sillä onhan aiempi kokemus kahdesta vauvasta, joten nyt yhden kanssa kaikki on sujuvampaa. Ehkä se on myös se oma kokemus ja varmuus, joka kuluneen neljän vuoden äitiyden aikana on syntynyt. Tai ehkä se on vaan noi kolme ihanaa poikaa, joiden kanssa joka päivä on vaan niin mielettömän ihana. Ei joka hetki, mutta ihan joka päivä.
Nyt heittäisin pallon teille. Mistä haluatte lukea? Millainen postaus kiinnostaisi? Lupaan, että kevään ja kesän aikana toteutan jokaisen! (hups, mitähän tuli luvattua! 😜 )
Jos meidän arki kiinnostaa enemmän, kannattaa sitä seurata Instagramin kautta @nellienoor . Oon päässyt viimein kiinni siihen mystoryyn, joten lupaan enemmän videoita kuin tähän saakka! Blogi on enemmän isoja linjoja, ja ne pienet arkiset hetket löytyy instan puolelta! 😊