Nyt on ollut viikon verran aikaa laitella kysymyksiä, ja niitä onkin tullut ihan mukavasti. Nyt seuraa siis vastauksia! :))

-Kun aloit odottaa poikia, niin vaikuttiko se ystävyyssuhteisiisi? Entä poikien syntymän jälkeen? Jäikö jotain ystäviä ns. “pois kuvioista” tai vähenikö yhteydenpito?

Läheisimpiin ystävyyssuhteisiin raskaus ja poikien syntymä ei vaikuttanut. Ja mielestäni niin kuuluukin olla. Ei ne ole niitä läheisimpiä ystäviä, jotka lopettavat yhteydenpidon elämäntilanteen muuttuessa. Muutamat ystävät tai kaverit jäi vähän taka-alalle, mutta luulen että se johtui enemmänkin erilleen ajautumisesta kuin raskaudesta. Suhteet läheisimpiin ystäviin on muuttunut tietysti niin, että puheenaiheista on tullut enemmän äitiyttä ja lapsia koskevia. On kuitenkin ihanaa, että edelleen voi puhua kaikesta muustakin kuin vain kakkavaipoista ja pukluista! 😀 Lisäksi ystäväpiiriin on tullut äitikavereita, joihin ei lapsettomina aikoina tullut niin yhteyttä pidettyä.

-Kuinka poikien syntymä on vaikuttanut parisuhteeseenne? Kuinka pidätte siitä nyt huolta, kun on kaksi pientä vauvaa?

Mielestäni poikien syntymä syvensi parisuhdetta. Tai ehkä enemmänkin yhdessä koettu synnytys syvensi sitä. Oman oloni tunsin todella turvalliseksi, kun Henkka oli synnytyksessä mukana ja huolehti musta. Sain keskittyä itse kestämään supistukset, kun Henkka huolehti kaikesta muusta. Tuli olo, ettei mulla ole mitään hätää, kun tuo mies on tossa. Suhde tuntuu nyt myös läheisemmältä, juuri tuon yhteisen kokemuksen myötä. Parisuhde on tottakai poikien syntymän myötä myös muuttunut. Ei enää ole aikaa vaan maata koko viikonloppua sohvalla ja katsella leffoja tai viettää koko sunnuntaita sängyssä. Poikien myötä yhteisestä ajasta on tullut tehokkaampaa. Kun sitä on, otetaan siitä kaikki irti. Esim. jos pojat nukkuvat, ei ehkä enää avatakaan telkkaria vaan käytetään sekin aika jutellen ja panostaen parisuhteeseen. Lisäksi meillä on ihanat mummo ja ukki, jotka mielellään tulevat hoitamaan poikia, jos halutaan lähteä yhdessä syömään tai leffaan. Myös poikien kummit ovat tarjoutuneet hoitoavuksi. Huomaan, että riidellään nyt myös vähemmän kuin ennen poikia. Aiemmin meillä riidat koski tosi usein kotitöitä ja siivoamista. Meillä kun on hieman eri prioriteetit ja vaatimukset.. Nyt kun on selkeä jako sen suhteen mitkä on sun ja mitkä mun töitä (kotityöt mun ja töissäkäynti Henkan), riitelyäkin on vähemmän.

-Mitä teit työksesi ennen äitiyslomaa?

Olin sosiaalitoimistossa aikuissosiaalityön puolella töissä. Sen tarkemmin en halua työstäni kertoa. 🙂

-Edelliseen kysymykseen viitaten, oletko vielä ajatellut, palaatko töihin äitiysloman loputtua vai jäätkö hoitovapaalle?

Kyseinen työsuhde oli määräaikainen vuorotteluvapaansijaisuus ja päättyi heinäkuussa, joten samalle paikalle en ainakaan palaa. Todennäköisesti jään vuodeksi hoitovapaalle, ja yritän saada gradun tehtyä.

–Aikooko miehesi jäädä jossain vaiheessa isäkuukaudelle? Vai millä nimellä sitä nyt virallisesti kutsutaankaan.. Siis että isä jää kotiin lasten kanssa ja äiti menee töihin 🙂

Se ei taida olla enää isäkuukausi, mutta en oikein tiedä miksi muuksi sitä sanoisi. Kelalla kun noi tuntuu muuttuvan koko ajan 😀 Ollaan mietitty, että jos vaan löydän gradun valmistuttua töitä, Henkka jäisi poikien kanssa hoitovapaalle. Myös ensi kesälle ollaan mietitty Henkalle sellaista kotijaksoa poikien kanssa, muistaakseni se on n. 56 päivää. Sillä varauksella, että mulla on kesälle töitä. 🙂

-Mitä ajattelit/haaveilit nuorempana tulevaisuudestasi? Mitä toivoit siinä olevan ja missä vaiheessa? Onko toiveesi toteutunut?

Olen aina ollut lapsirakas, ja tiesin haluavani lapset melko nuorena. Uran tekeminen ei koskaan ole ollut itselleni tärkeää, vaan elämän tavoitteet ja haaveet liittyvät enemmän perhe-elämään. Asetin joskus nuorempana itselleni päämääräksi sen, että 25-vuotiaana olisin ainakin raskaana, jos sopiva mies olisi vain kuvioissa. Se toteutui, sillä pojat synyivät viikko 25v synttäreideni jälkeen. Myös lukio ja ylioppilaslakki sekä yliopisto ja maisterin titteli ovat kuuluneet aina haaveisiini koulutuksen saralla. Omakotitalo, häät ja kolmas lapsi ovat sitten haaveissa viisivuotissuunnitelmassani. Toivoisin myös, että valmistuttuani saisin tehdä työtä, jossa tunnen itseni tärkeäksi ja jossa viihdyn. Palkka ja raha ei ole niinkään tärkeää, kunhan itse koen saavani työstä ja vapaa-ajan menetyksestä riittävän korvauksen.

-Kuinka tapasitte miehesi kanssa? Oliko rakkautta ensi silmäyksellä? (Olis kiva jos tekisit vaikka postauksen teidän rakkaustarinasta)

Tapasimme netissä 😀 Itse asuin Lahdessa ja Henkka Joensuussa ja kuvake.net yhdisti meidät.. Ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta ainakin omalta puolelta kiinnostusta ensisilmäyksellä. Joo, voisin kirjoittaakin postauksen meistä seurustelun vuosipäivän kunniaksi, tämän kuun lopulla! 😉

Millaiset tulevaisuuden suunnitelmia teillä on?

Omalta osaltani tulevaisuudensuunnitelmat liittyvät hyvin pitkälle valmistumiseen ja poikien kasvattamiseen. Henkalla taitaa liittyä uralla etenemiseen ja menestymiseen. Ja siihen poikien kasvattamiseen. Ylempänä mainitut tulevaisuuden haaveet ovat myös niitä suunnitelmia. Omakotitalo ja häät kunhan keretään ja kyetään.

Mitä alan työtä sun mies tekee ja mikä ammatti sulla on?

Henkka on koulutukseltaan Kauppatieteiden maisteri ja tekee tällä hetkellä töitä myynnin ja markkinoinnin edistämiseksi eräässä Joensuulaisessa yrityksessä. Itselläni ei oikeastaan ammattia ole, yliopistosta kun sellaista ei saa. :/ Koulutukseltani olen gradua vaille valmis Yhteiskuntatieteiden maisteri.

Missä opiskelet/opiskelit?

Opiskelen Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa.

Asutteko omassa kodissa vai vuokralla?

Omassa (tai no, pankin) rivitalohuoneistossa asutaan.

Mikä on vauva arjessa raskainta?

Raskainta on varmasti se oman ajan puute. Vauvat on kuitenkin aika kiinni äidissä. Itse koen myös itkun aika raskaaksi, pojat itkee niin vähän, että silloin kun itkevät turhaudun kauhean helposti, kun en aina tiedä mikä niillä on ja miksi ne itkee. Varsinkin jos mikään ei tunnu auttavan, tulee helposti huono äiti -olo.

Imetätkö kaksosia?

En imetä.

Monta lasta sinulla on haaveessa?

Tällä hetkellä kolme. Kolmosta kyllä odotellaan ainakin kolmisen vuotta.

Parhaat ja huonoimmat puolesi sinussa ja miehessäsi?

Itsessäni parhaita puoli omasta mielestäni on empaattisuus ja järjestelmällisyys. Henkan mielestä organisointikyky, ruuanlaittotaito(:D) ja empatiakyky. Eli aika samoilla linjoilla mennään. Huonoja puolia minussa on varmastikin se, että jos asiat ei mene niinkuin haluan tai toivon, turhaudun tosi helposti. Lisäksi vihaan itsessäni sitä tunnesyöjäpuolta 😉 Henkan mielestä mun huonoin puoli on itsepäisyys.. En kuulema suostu myöntämään olleeni väärässä ennen kuin toisin todistetaan 😀 Henkan parhaita puolia on varmasti huumorintaju, lojaalisuus ja luotettavuus. Vaikka toiseen ihmiseen ei mielestäni ikinä voi 100%:sesti luottaa, luotan Henkkaan 99,9%:sesti. Henkan huonojapuolia on ehdottomasti itsepäisyys. Se ei myönnä olleensa väärässä edes silloin kun se pommin varmasti todistetaan 😀

Ps. Sinulla on aivan mahtava blogi,vaikutat niin ihanalta ihmiseltä! 🙂 ihanaa syksyä teille! 🙂

Voi kiitos! Samoin sinulle!