Nyt VIHDOIN se synnytyskertomus! Pahoittelut taas hitaudesta, mutta jotenkin on aika lomaillessa vaan kulunut niin siivillä ettei konetta ole tullut kaivettua esiin. 🙂

Keskiviikko 12.6 alkoi samanlaisena kuin mikä tahansa päivä. Henkka lähti aamulla töihin ja mä vietin päivää kotona. Ohjelmassa ei ollut mitään kummempaa, mahan koko ahdisti ja koska kaikki vaatteet kiristi ei edes kiinnostanut lähteä minnekään. Oli raskausviikko 35+6 ja seuraavana päivänä olisi taas neuvola. Kaikki tuntui epäonnistuvan sinä päivänä ja ärsytyskäyrä oli melkoisen korkea. Mietin olisinko lähtenyt vuokraamaan Filmtownista leffan ja hakemaan irtokarkkeja. Päädyin kuitenkin koneelle shoppailemaan H&M:n alennusmyynteihin. Kello oli kolme.

Sohvalla surffaillessa tunsin kuinka housuun lorahti jotain. Ensimmäinen ajatus oli, että tulipa paljon valkovuotoa. Ajattelin vielä, että ei voi olla lapsivettä koska sitä ei tullut litratolkulla. Kampesin itseni sitten sohvalta ylös ja vessaan. Vessassa sitten lorahti desin verran housuun. Siinä vaiheessa mietin vielä, että olikohan tämä nyt lapsivettä.. Kun toinen desi lorahti tiesin varmaksi. Se oli lapsivettä!! Taisin kiljua puoli ääneen vessassa. Se olisi menoa nyt!!

Puoli neljä soitin Henkalle. Se ei vastannut, joten soitin synnärille. Ne kysyi vauvojen tarjonnasta ja koska en ihan varmaksi osannut sanoa, edellisestä ultrasta kun oli kuitenkin viikko ja vauvat oli myllänneet valtavasti sen viikon aikana. Kätilö halusi mennä varman päälle ja käski mun soittaa ambulanssin ja hurauttaa saikulle. Ambulanssi siksi, että jos vauvat olisi perätilassa olisi vaarana että jalka, käsi tai napanuora tuontyisi itsestään ulos. Soitin siis hätäkeskukseen ja tilasin ambulanssin. Hätäkeskuksessa neuvottiin menemään konttausasentoon odottamaan ambulanssia. Pää peppua alemmas. Kyllä tuntui hölmöltä. Siinä sitten lisäsin vähän meikkiä, peitevoidetta silmänalusiin ja ripsaria silmiin. Hiuksetkin sutaisin siistimmin. Eihän sitä nyt ihan räjähtäneenä lähdetä synnyttämään! 😀 Ambulanssia odotellessa surffailin puhelimella facebookissa. Olin aiemmin päivällä päivittänyt tilakseni “Niitä päiviä, kun ei olisi pitänyt nousta sängystä ollenkaan.” Isäni oli kysellyt syytä huonoon päivääni ja hänelle laittelinkin viestiä, että ei haittaa enää, nyt meni lapsivesi!!

Ambulanssi sitten tuli reilussa viidessä minuutissa ja sain kuitenkin itse kävellä kyytiin. Muistin jopa äitiyskortin! Kontillaan eteisessä ollessa oli vielä pieni epäilys, että meenköhän nyt ihan turhaan saikulle. Jos se ei ollutkaan lapsivettä. Ovesta ulos kävellessä lorahti kuitenkin niin reilusti, että olin varma että lapsivettä se oli. Ambulanssissa sitten katsottiin verenpaine ja saturaatio(?) sekä sokerit. Kaikki ok, verenpaine oli korkealla mutta johtui kaiketi jännityksestä. Alapaine kuitenkin oli jotain 75 paikkeilla. Sokerit 4,4 eli ihan ok.

Saikulle tultua piti nousta tutkimuspöydälle ja taas lorisi. Sainkin sairaalavaatteet siinä vaiheessa. Sitten odoteltiin lääkäriä. Naistentautien erikoislääkäri tulikin hetken päästä erikoistuvan lääkärin kanssa. Erikoistuva ultrasi ensin tarjontaa ja totesi molempien olevan RT. A-vauvan pää oli kiinnittynyt hyvin ja B:nkin pää oli hyvin sijoittuneena. Sitten sisätutkimus ja pettymys oli melkoinen kun lääkäri totesi kaulan olevan poissa mutta kohdunduun olevan vain sormelle auki juuri ja juuri. Ajattelin et niin vähän! Voi ei :/ Lääkärikin totesi, että koska supistuksia ei ollut, todennäköisesti käynnistettäisiin aamulla. Siihen asti voitaisiin odotella ennen kuin infektioriski nousisi liian korkeaksi. Kyllä masensi. Lääkäri vielä kokeili lantion luita(?) melko kovakouraisesti, totesi sen joskus vauhdittavan supistuksia. Henkkakin saapui jossain siinä vaiheessa paikalle. Olin soittanut sille uudestaan saikulle soittamisen jälkeen ja saanut sen vieläpä kiinni. Taisi olla aika ylläri kun totesin vesien menneen 😀

Saatiin oma huone, jossa laitettiin mut käyrille. Supistuksia tuli 6-8 min välein, mutta tosi heikkoina. Sellasia mahan kovenemisia ne vaan oli. Ei tyntuneet selässä yhtään. Vettä lorisi vaan koko ajan. Käyränoton jälkeen Henkka lähti käymään kaupassa ja hakemaan jotain syömistä. Sain luvan syödä saliin siirtymiseen asti. Sen jälkeen olisi lopetettava myös juominen. Syötiin ja lähdettiin kävelemään sairaalan rappusia. Käveltiin ensin kolmoskerroksesta nollaan ja sieltä vielä ylös yhdenteentoistakerrokseen mutta supistuksia se ei saanut aikaan. Hissillä sitten takaisin alas. 

maha 35+6

Huoneessa katsottiin Greyn anatomiaa, jonka aikana yökätilö tuli esittäytymään ja ottamaan käyrää. Nyt supistuksia ei tullut nimeksikään. Aamuseitsemältä lääkäri sitten arvioisi tilanteen uudelleen ja päätettäisiin mahdollisesta käynnistyksestä. Kyllä ärsytti. Tiesin, että käynnistämällä käynnistyvä synnytys etenee yleensä hitaammin kuin spontaanisti alkava. Tuntui että tässä menee ikuisuus. Sanoinkin Henkalle, että varmaan lauantaina sitten syntyvät viimeistään jos kerran to aamuna käynnistetään. Henkka lähti yhdeltätoisa kotiin nukkumaan ja mäkin sammuttelin valot ja yritin löytää mukavaa asentoa. Vettä lorisi joka liikkeestä ja vessassa piti ravata jatkuvasti. Nukkumisesta ei tullut mitään ja yhdeltä havahduin jostain horroksesta kipeähköön supistukseen joka lorautti taas ison satsin vettä. Mietin, että meniköhän nyt B:ltäkin lapsivedet.. Seurailin tilannetta puolentunnin ajan, jolloin selkään säteileviä supistuksia tuli n. 10 min välein. Ei olleet vieläkään kipeitä, mutta tuntui jo. Soitin kätilön paikalle ja taas otettiin käyriä. Nyt oli supistukset melko säännöllisiä mutta tulivat silti vain 6-8 min välein. Nyt ne kuitenkin tuntui jo enemmän. Kätilö laittoi mulle kanyylin ja antibiootit tippumaan. Lisäksi sain kipupiikin ja lämpimät (kuumat) geelipussit selkään ja mahaan. Myös joku streptokokkinäyte(?) otettiin.

Geelipussit ei auttaneet, ne vaan ahdisti ja oli liian kuumia, joten kätilön lähdettyä otin ne pois. Makuullaan ahdisti myös, joten nousin kävelemään ja liike auttoikin supistuksiin. Soitin Henkalle ja kysyin voisiko se tulla mun seuraksi. Ärsytti kävellä yksin huoneessa ympyrää. Henkka oli jo nukkunut pari tuntia ja ehdotti että tulisi seittemältä lääkärin kierrolle. Pyysin kuitenkin että tulisi viimeistään neljältä. Hiton mies. Puhelun jälkeen jatkoin kävelyä. Peitin taas tummat silmänaluset, nukkumisesta kun ei varmasti tulisi koko yönä mitään. Taisin laittaa myös ripsaria ja letitin otsatukan pois silmiltä. 

Puoli kolmelta yöllä soitin taas kätilön. Kipupiikki ei tuntunut tekevän mitään vaikutusta ja vain liike tuntui auttavan. Tehtiin sisätutkimus ja kohdunkaula 2cm auki. Kätilö ehdotti suihkua ja jumppapalloa ja suostuinkin tähän. Soitin Henkalle ja vähän tiukemmin käskin nostaa perseen sängystä ja ilmestyä tänne. En varmasti valvoisi koko yötä itse! Se olikin jo lähdössä kotoa. Oli kuitenkin noussut mun edellisen puhelun jälkeen ja keittänyt kahvia ja tajunnut ettei voisi jäädä kotiin.

Istuin suihkussa jumppapallon päällä, kun Henkka kolmelta tuli. Suihku ja lämmin vesi riitti helpottamaan supistuksia aluksi. Keskityin myös hengittämään rauhassa ja syvään. Koko ajan hoin mielessä “rentouta leuka, rentouta leuka”. Olin myös lukenut synnytyslaulusta ja kokeilin sitäkin yksin suihkussa ollessa. Jotain siinä hymisin, mutta tuli niin hölmö olo, että lopetin. Tajusin, ett suihkussa oli se säätönappi, josta veden sai suihkuamaan kovalla voimalla. Koitin sillä suihkutella alavatsaa supistusten aikana ja auttoi tosi hyvin! Neljän aikaan kyllästyin suihkussa oloon ja puin päälle. Liikuin supistusten aikana ja Henkka hieroi alaselkää. Ei se kipuun kauheasti tehonnut, mutta supistukset oli vielä siedettäviä ja niitä pystyi kestämään. Soitettiin kätilö, taas otettiin käyrät ja tehtiin sisätutkimus. Supistukset tuli 3-4 min välein ja kohdunkaula 3cm auki. Nyt oli tosissaan kipeitä supistuksia, mutta edelleen kestettävissä. Selällään käyrillä makaaminen oli aika tuskasta ja ei oikein pystynyt olemaan liittymättä. Kätilö kertoi, että epiduraali voitaisiin laittaa kunhan kohdunkaula 4 cm auki. Ehdotti ammetta ja koska suihku oli toiminut niin hyvin suostuin. Kello oli tällöin viisi.

Amme oli ihana. Aluksi olin siinä ilman ilokaasua, mutta puolentunnin kärvistelyn jälkeen halusin ilokaasun. Aluksi en ihan tajunnut miten kaasu toimi ja pari tosi kipeää supistusta jysähti oikein kunnolla. Heikompiin kaasu tehosi hyvin mutta kovemmat tuntui sitten sitäkin kovemmilta. Henkka laittoi puhelimesta soittoluettelon soimaan ja se vei ajatuksia vähän muualle. Supistukset oli kipeitä ja sattui tosissaan mutta edelleen tuntui, että pystyn kestämään ne kipeimmätkin. En halunnut nousta ammeesta ennen kuin olisin varmasti sen 4 cm auki ja epiduraali mahdollinen. Kertaalleen kaasun annostusta nostettiin. Henkka päätti hetken mun kärvistelyä katsottuaan et nyt riitti ja soitti kätilön nostamaan annostusta. Tieto tehokkaammasta kaasusta auttoi taas muutaman supistuksen pidemmälle. 06.15 alkoi epätoivo iskeä, kun aloin tajuta et hetkinen, supistukset tulee varmasti alle minuutin välein. Tuntui että päällä oli supistus koko ajan. Kun yksi loppui, toinen alkoi. Puoli seitsemältä ähisin Henkalla, että nyt se kätilö tänne, haluan sen epiduraalin! Nousin ammeesta ja kerran vielä hengitin kaasua ja siinä tuntui että sain sen jopa tehoamaan hyvin. Nyt sattui. Henkka on jälkeenpäin kertonut, että muuten synnytys oli hänelle helppo mutta tämä viimeinen puolituntinen ammeessa oli kauhea. Tuntui niin pahalta mun puolesta, että melkein itku tuli. Kun ei voinut auttaa mitenkään. Voi että rakastan sitä paljon