Täällä päivittyi tänään status sairaslomalaisesta äitiyslomalaiseksi! Mikäänhän ei todellisuudessa muutu, loma kuin loma ja vapaa kuin vapaa. Mutta kuitenkin, on tää nyt kuitenkin omanlaisensa virstanpylväs!
Blogissa onkin nyt ollut aika paljon raskaus- ja vauvajuttuja, tuntuuko että pikkuhiljaa alkaisi riittää, vai vieläkö vähän vielä jaksaa? Musta ainakin itsestäni tuntuu, että raskaus on nyt tosi pinnalla ja ajatuksissa ja kaikkea. Ehkä tilanne muuttuu sitten tuossa maaliskuun alussa, kun vauva saisi jo pikkuhiljaa alkaa syntymään, isot pojat jää päiväkodista pois, kevät on taas vähän pidemmällä ja kenties blogiinkin sitten tulee vähän muuta kuin raskaushöpöhöpöä. Mene ja tiedä!
Mulla oli alkuviikosta jälleen neuvola, nyt niitä tuntuukin olevan tiiviimmin, seuraava varattiin taas kolmen viikon päähän. Tosin neukkutäti muistutteli, että nää on nyt vaan niitä kontrollikäyntejä ja jos yhtään fiilistä on, niin lisäaikoja voi varata. Mulla sitä fiilistä ei oikein ole, jotenkin nuo neuvolat ei ole tuntuneet yhtään tarpeellisilta tässä toisessa raskaudessa. Toki vauvan sydänäänet on aina kiva päästä kuuntelemaan, mutta kun liikkeetkin nyt kuitenkin tuntuu, ei sillä sellaista mielenrauhan helpottavaa vaikutusta enää ole. Mielummin kuulisin kohdunkaulan tilanteesta, vauvan mitoista ja näkisin vauvaa muutenkin ultran kautta. Sitä täytyy odotella vielä ensi viikkoon, jolloin lääkäri tsekkaa nuo kaikki ultralla.
Neuvolan mittauksissa kaikki oli taas kunnossa, verenpaine edelleen alhaalla, ne sokeriarvot ihan kunnossa, eikä onneksi edes viitanneet mitään radiin päinkään. 4,2 oli paasto, toinen arvo oli 6,2 ja kolmas 5,1. Jos nyt oikein muistan, niin eka piti olla jotain alle viisi, toka alle kymmenen ja kolmas alle seitsemän. Eli kirkkaasti läpi, joten voinen huoletta tänään ostaa sen viikonloppuisen irttaripussini!
Sf-mittakin oli hidastanut kasvuaan, mullahan se on vedellyt siellä ylärajan yläpuolella koko ajan (paitsi lääkärin mittauksella). Yläpuolella oli edelleen, mutta enää himpun verran vaan. Eikä ollut kasvanut kuin sentillä edelliskerrasta. Vauva on ankkuroitunut tosi alas, neukkutäti ei ollut ihan varma kiinnittymisestä, mutta pää sieltä ensimmäisenä olisi tulossa. Vauvan peppu pyörii tuossa mun ylävatsalla, useimmiten himpun verran enemmän oikealla, joten supistusten tullessa mun maha menee aika hurjan muotoiseksi. Koko vasen puoli on ihan tyhjä ja vauvan ääriviivat tuntuu selkeästi oikealla. Potkuja tulee enimmäkseen siis oikeaan kylkeen ja välillä ne on niin ikävän tuntuisia, että tuntuu kuin vauva yrittäisi puskea mun kyljestä läpi!
Vauvalla on tosi usein hikka, ainakin paristi päivässä hän tuolla nikottelee. Ja hikka tuntuu kyllä tooosi alhaalla. Henkallekin välillä oon nauranut, että voisin vaikka vannoa tuntevani hikan pepussa saakka! Ei mutta älkää naurako, ihan totta! 😀 Pojista en edes kunnolla muista näitä hikkailutuntemuksia, silloin niitä ei ehkä niin huomannut kun potkijoita oli kaksi.
Neuvolassa kertailin vielä vähän, että mites sitä taas pitikään sitten synnytyksen alkaessa toimia. Viime raskaudessa ohje oli oikeastaan soittaa synnärille tilanteessa kuin tilanteessa, nyt mun omalla arviolla on paljon isompi painoarvo. Jos synnytys käynnistyy vesien menolla kuten viimeksi, voin huoletta odotella aamuun (jos siis on yö) ja soitella sitten vasta lisäohjeita. Jos taas vesien menojen lisäksi tulee kipeitä supistuksiakin kannattaa soitella samantien. Jos synnytys taas käynnistyy pelkillä supistuksilla, voin hyvin odotella että ne tulevat säännöllisesti kymmenen minuutin välein ja soittaa vasta sitten. Jos jo heti alkuun tiheämmin niin tulisi soittaa heti. Viimeksikin synnytys eteni kuitenkin niin vauhdilla, että nyt voi olla edessä sama kuvio.
Jotenkin tuo synnytys on mulle edelleen vähän semmonen tulee ja menee miten tulee ja menee. En oikein osaa suunnitella, stressata tai miettiä. Mikä kai on vaan hyvä, sillä yllätyksiä siellä varmasti tulee joka tapauksessa! Oma ajatus kuitenkin oli, että ilman lääkkeitä niin kauan kuin tuntuu hyvältä tai edes siedettävältä, suihkulla, ammeella ja ilokaasulla sitten ja jos oikein kamalaksi menee, niin epiduraalia tai spinaalia sitten. Epiduraaliahan mulle ei viimeksi ehditty antaa, mutta spinaali vaikutti oikein hyvin. Näihin voisin ehkä kuitenkin palata ihan omassa postauksessaan?
Mutta se niistä raskausjutuista.
Tänään meillä on pitkästä aikaa miehen kanssa treffi-ilta! Hauskasti sattui juuri tähän samalle päivälle äitiysloman alkamisen kanssa! Pojat lähti juuri papalle yöksi ja mä suunnittelin tässä katsovani pari jaksoa Greyn anatomiaa ja alkavani sitten odotella tuota miestäni kotiin. Meillä oli tarkoitus mennä syömään texmexiä ja katsomaan uusin Grey leffaan. Huomenna sitten onkin hotelli Flamingoon varattuna ja vähän hemmottelua kylpylän puolella meille molemmille! Pojat menee kyläilemään mun siskolleni ja heilläkin tiedossa vaikka mitä kivaa! Jotenkin tuntuu tosi kivalta, että saadaan viettää yksi viikonloppu ihan vaan sellaista parisuhdelaatuaikaa kaksistaan, ennen kuin vauva saapuu.
Katotaan vaan, niin ollaankin molempina iltoina jo yhdeksän jälkeen nukkumassa, jotkut take away pizzat kainalossa! 😀
Hei mutta ihanaa viikonloppua kaikille! ❤ Blogi ei enää viikonloppuna päivitykään, mutta instan puolelle @nellienoor tulee varmastikin kuvia jaettua!