Meidän tuorein tulokas on jo viikon ikäinen! On kyllä ihan uskomatonta miten vauhdilla aika menee, tää fiilis taitaa olla vähän kaikilla vastasyntyneen vanhemmilla. Me ollaan nyt viikon verran tutustuttu meidän meidän pikkukaveriin tässä kotona, ja kaikki on mennyt uskomattoman hyvin.
Mun pienet pelot siitä, että isoveljien mustasukkaisuus olisi ihan ylitsepääsemätöntä, oli ihan turhaa. Kumpainenkin isoistaveljistä on ollut niin kiltti vauvalle. He mielellään keinuttavat vauvaa sitterissä, ja ilmoittavat heti jos bebe itkee. Kovasti myös silitellään ja halutaan vauvaa syliin. Hienosti pojat myös muistavat, että vauvaa silitetään varovasti ja ettei vauvaa saa itse nostaa. He ovat niin helliä ja innoissaan vauvasta, että katselen sitä monta kertaa päivässä itku silmässä.
Jep, hormonit, varsinkin itku sellaiset on täällä tooosi herkässä! 😀 Pelkkä vauvan mutrusuu saattaa avata kanavat, kun onhan hän nyt vaan niin supersuloinen ja rakas.
Ja voi että mikä ihanuus tuo meidän vauva onkaan! Pulleat posket, kaksi leukaa ja suppusuu. Nappisilmät ja paljon vaaleaa tukkaa. Nöpönenä ja pikkuiset sormet. Ja se tuoksu. Voi että se on niin humalluttavaa! Meidän tyyppi on vaan niin ihana. On ollut tosi upeaa päästä kokemaan tää yhden vauvan arki, sitä jotenkin pystyy ihan toisellalailla keskittymään vauvaan, kun niitä ei ole kaksinkappalein. Poissa on se huono omatunto siitä, onko hellinyt molempia vauvoja yhtä paljon.
Meidän bebe syö ja nukkuu hyvin. Imetykset on lähteneet tosi kivasti käyntiin ja yksi mun ylpeyden aiheista onkin, ettei vauva ole saanut lainkaan lisämaitoa vaan mun omalla maidolla on menty kokoajan. Maitoa tuli tosi hyvin jo synnärillä ja se nousi vielä kunnolla ekana kotipäivänä. Nyt alkaa jo tasaantua, eikä tissit ole ihan täynnä koko ajan. Päivät meillä nukutaan myös tosi hyvin, jopa neljääkin tuntia, mutta yöt on nyt parina viime yönä menneet tankkaillessa. Vauva heräilee tunnin välein syömään, syö toisen tunnin (tai syö ja syö) ja nukkuu taas yhden. Aika kuluttavaa siis, kun vain aamulle ajoittuu yleensä yksi kolmen tunnin unijakso. Millähän tuon saisi käännettyä?
Huomenna meillä onkin jännäpäivä, kun suunnataan Heliannan kuvattavaksi Kouvolaan! Tai lähinnä kuvataan vauvaa, mutta toivotaan että saataisiin pari hempeää veljeskuvaa ja perhepotrettia! Haluisitteko muuten nähdä niitä mun raskauskuvia, jotka Helianna myös kuvasi?
Vähän alamäkeäkin tähän meidän ihanaan vauvakuplaan on mahtunut, sillä mulla nousi lämpö, ei siis edes kuume lauantaiyönä ja kun mahakin oli vähän kipeä, maalailin tietty tämmösenä neurootikkona vaikka mitä sairauksia itelleni. Ekana mieleen tuli tietysti kohtutulehdus ja suunnattiinkin sitten sunnuntaiaamuna vauvan kanssa päivystykseen ottamaan multa tulehdusarvoja. Jotain kalvoja kohtuun olikin jäänyt ja koska tulehdusarvotkin oli jo kuudessakympissä, määräsi lääkäri mulle antibiootit. Nyt olen noita napsinut pari päivää ja olokin on parempi. Eli mun neuvo on, käykää vaikka ihan varmuudenkin vuoksi, mullakin nimittäin tulehdus olisi saattanut vain pahentua jos en olisi noiden pikkuoireiden takia mennyt jo sunnuntaina vaan jättänyt vaikka maanantaille.
Mutta muuten täällä menee hienosti! 🙂 Ja hei, iso kiitos onnitteluista teille ihan jokaiselle! ❤