Heippa kaikki! Taas pitkästä aikaa! Tuntuu vähän hassulta istua taas illalla blogin ääressä, tätä on tapahtunut viimeksi niin pitkä aika sitten! Muutamat viimeisimmät postaukset ovat olleet puhtaasti ajastettuja, eikä uusia kuulumisia ole tipahdellut blogiin juuri lainkaan. Instakin on ollut normaalia hiljaisempi (kiitos surkean puhelimen, joka onneksi on nyt jo poissa). Mä otin tietoisesti kunnolla aikaa opetella tätä uutta arkea, ilman stressiä blogista, ja tuntuu että siinä hyvin onnistuinkin. Iso pahoittelu kuitenkin puuttuvista kommenttien vastauksista! Kaikki on kyllä luettu, mutta vastailen ihan ajan kanssa vasta!

Meillä tosiaan starttasi tänään kolmas kunnon päiväkoti+työviikko. Tänään tuntui, että me aletaan jo hallita tää touhu. Tai ehkä se johtui vaan takana olleesta viikonlopusta ja kellojen siirrosta! 😀 Huomisaamuna saattaakin olla jo ihan toinen ääni kellossa!

Meidän arki tuntuu nyt kuitenkin olevan aika kivasti tasapainossa. Meillä vanhemmilla nyt ei kyllä pahemmin ole aikaa harrastaa, tai tuntuu ainakin ettei kalenterit anna sille yhtään myöden. Eikä nyt näin aluksi tarvitsekaan. Mutta myöhemmin ja jatkossa kaipaisin kyllä jotain liikuntaharrastusta tähän arjen rinnalle. Istumatyö kuitenkin vaatii veronsa, joten vapaa-ajalla olisi kiva ehtiä vähän liikkua! Nyt kuitenkin tehtiin lokakuulle sopimus, että omat menot on meillä molemmilla vanhemmilla ihan minimissään ja kaikki yhteinen kotiaika vietetään lasten kanssa. Paria isin iltatyömenoa lukuunottamatta, onkin onnistuttu tässä melko hyvin!

Pojat on elementissään päiväkodissa. En tiedä olisiko tämä stratti tän paremmin voinut mennä. Kumpikin selkeästi viihtyy, kaverit ja hoitajat ovat kivoja. Hoitoon jää ja sieltä lähtee kaksi hymysuista nappulaa. Kotikiukuiltakin on vielä vältytty, vaikka tuntuukin että uhmaa ja omaa tahtoa löytyy tuplasti verrattuna siihen, kun pojat hoidettiin kotona. Omatoimisuus on kuitenkin kasvanut valtavasti myös siinä sivussa. Puhetta tulee hirveästi ja pojat tuntuvat muutenkin niin isoilta! Ei ne mitään taaperoita oikein enää olekaan!

Mä itse nautin meidän elämästä tällä hetkellä valtavasti. On mahtavaa päästä tekemään muutakin kuin kotitöitä. On ihanaa olla päivän aikana muutakin kuin äiti. Vaikka äitiys onkin superia, on myös tosi ihanaa tehdä välillä muutakin. Onnistua muuallakin kuin kotona. Äitiyskin tuntuu jotenkin hienommalta, nyt kun mussa on se toinenkin puoli. Myönnettäköön, että mä selvästi kaipasin tätä. Pelkkä kotona olo ei vaan enää ollut mua varten. Ja vaikka töissä olikin tosi rankka alun kahden viikon koulutusjakso, joka nyt onneksi on jo takanapäin, en mä ole hetkeäkään katunut töihin lähtöä. Tämä oli meille se oikea ratkaisu.

No entäs ne talojutut? Niissäkin luonnollisesti on menty eteenpäin, nytkun tulevaisuuden talousjututkin alkaa meidän perheessä olla tiedossa. Meillä on kaikki aika levällään vielä, sunnuntait on juostu talonäytöissä kurkkimassa pari- ja omakotitaloja. Muutama tonttikin on tsekattu ja tutustuttu yhteen rakennustapaselosteeseen. Me siis palloillaan uudehkon valmiin talon, talopaketin ja rakennuttajan rakentaman upouuden talon välillä. Me itse haaveillaan, että muutto uuteen kotiin olisi jo 2016 vuoden puolella. Se tietysti rajaa rakennuttamisen melkeimpä pois, en tiedä pystyykö mikään talotoimittaja noin nopeisiin toimituksiin. Mutta varmaan se, että ainakin itse olen niin kallellani siihen rakennuttajan tekemään taloon, etten osaa oikein muuta ajatellakaan. Aika näyttää, on fraasi joka on täällä ollut kovalla käytöllä viime aikoina. Tosi vaikea mulle hokea tollaista, kun olen niin kaikkimulle-ihminen. Nyt yritetään kuitenkin malttaa, onhan kyse isoista asioista.

Pikkuhiljaa tuntuu, että olen löytämässä tasapainon myös bloggaamisen ja tämän uuden arjen sovittamiseen. Tälle viikolle uskallankin jo luvata useamman postauksen. Blogi on nyt se, joka joutuu kärsimään näistä kiireistä, mutta kai se vaan on ihan normaalia. Kaikkeen ei millään riitä aika!

Mutta hei, ihanaa viikkoa teille! Mä painun suihkun kautta sohvalle herkuttelemaan vuohenjuustosalaatilla. Eka flunssakin rantautui meille, tosin kovasti yritän häätää sitä. Toistaiseksi se vaan jyllää minussa. Peukut pystyyn, ettei tartu lapsiin!

Kuvituksena viimeisimpiä instakuvia! Instaa yritän päivittää tällä viikolla ahkerammin. Kurkkikaas siis sieltä @nellienoor !