Olen nyt ollut reilun vuoden kaksosten äiti. Lähes kaksi vuotta, jos raskausaika lasketaan mukaan. Luulen, että kysyttäessä jokaiselta kaksosten vanhemmalta, kaikki heistä ovat ainakin kertaalleen kuulleet tuntemattomien kauhistelevan kaksosuutta. 

“Apua, kaksi vauvaa!” 

“Voi ei, onneksi itse olen aina saanut vain yhden kerrallaan”

“Teillä täytyy olla tosi rankkaa!”

“Osanottoni!”

“Voi ei! Onko niitä kaksi?”

“Siis onko teillä kaksi samanikäistä?”

“Kauheaa. Taidat tarvita usein lomaa.”

“Itse en ikinä haluaisi kaksosia.”

Tässä listassa ovat nyt vaan ne muutamat voivottelut ja kauhistelut, joihin itse olen törmännyt. Tuota listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin, sillä lähes joka kauppareissulta tai kaupunkikierroksella, joku kommentoi tupliani negatiivissävytteisesti.

 Joka ainoan tällaisen idioottikommentoijan perään tekisi mieli aloittaa luento siitä, miten onnellinen olen siitä, että osakseni sattui kaksoset. Miten rikasta arki meillä on ja tulee aina olemaan, kiitos kahden tismalleen samanikäisen. Yksikkölasten vanhemmat voivat vaan arvailla, miten ihana tunne se on, kun kaksi pientä taapertajaa tulevat hymyssäsuin halaamaan ja hukuttamaan äidin märkiin suukkoihin. Se kaksosuutta kauhisteleva yhden äiti ei voi edes tietää, miten suurilta onnen hippusilta jää paitsi kasvattaessaan VAIN yhtä.

Usein kaksosista puhuttaessa nostetaan esiin vain ne negatiiviset asiat. Kuinka kaksoset joutuvat pienestä saakka jakamaan ja kuinka heidän kehityksensä tulee jäljessä, sillä vanhemmilla ei ole heille aikaa. Nyt romukoppaan ne kaikki oletukset ja typerät stereotypiat! Kaksosuudesta huolimatta, kaksosetkin ovat yksilöitä. Yksittäisiä lapsia, joita ei kuulu määritellä vain kaksosuuden kautta. He kehittyvät, kasvavat ja saavat huomiota juuri niin yksilöllisesti kuin on tarve.

Enkä edes halua lähteä kieltämään sitä, etteikö kaksosten vauva-aika olisi rankkaa. Se on, ja ihan hirveän rankkaa onkin! Mä olen tuota mieltä, ja meillä kuitenkin oli ja on perustyytyväiset ja helpot vauvat. Ihan mahtavia selviytyjiä ovat ne kaksosten vanhemmat, jotka ovat selvinneet koliikeista, keskosuudesta ja reflukseista. Ihan jokaisesta ei siihen olisi. Yksikään ihminen, jolla ei itsellään ole kaksosia ei vaan millään voi käsittää tuplavauva-arjen haasteita. Sitä kuinka se riittämättömyyden tunne on läsnä ihan koko ajan. Kuinka koko ajan pitää revetä kahtia. Ja ei, se ei tosiaan ole sama kuin kaksi eri-ikäistä. Vauva on vauva ja taapero taapero. Tuplasti haastetta, mutta myös tuplasti onnea ja iloa.

No mitäs ne kaksosten ja kaksosuuden hyvät jutut sitten on?

Lapsi oppii jo pienestä, ettei ole maailman napa. Välillä pitää pystyä odottamaan. Leluja pitää jakaa ja toiset pitää ottaa leikkiin mukaan. 

Aina on samanikäistä leikkiseuraa. Vaikka kaksosetkaan eivät aina kehity samaantahtiin, ikäkausi on kuitenkin sama ja silloin monesti myös kiinnostuksen kohteet. Leluja on tuplamäärä ja koska tuplilla usein on se mystinen yhteys, leikkikaveri tajuaa aina mistä leikissä on kyse. Yksin ei tarvitse mennä kerhoon, päiväkotiin tai kouluun, vaan sisarus on aina seurana ja turvana.

Malli. Lapsi matkii. Niin hyvässä kuin pahassakin. Kun toinen syö nätisti haarukalla, toinenkin syö. Kun toinen joutuu jäähylle rattaisiin, toinen kävelee kiltisti perässä, sillä ei nyt ole yhtään hauskaa lähteä karkuun yksin.

Kukaan ei tiedustele milloin se toinen/kolmas/neljäs lapsi tulee. Ei tarvitse joka toiselle sukulaiselle alkaa selostaa lisääntymissuunnitelmiaan, kun kaikki olettavat että tuskin nyt moneen vuoteen kuitenkaan.

Yksi raskausaika, yksi synnytys, yksi imetys ja yksi palautuminen. Silti kaikki sisaruuden ja kahden lapsen ilot.

Vaatekaupassa ei tarvitse miettiä kumpi väri. Voi ottaa ne molemmat vaihtoehdot.Vaatekaapissa on tuplamäärä ihania pikkuvaatteita ja aina voi pukea lapset toisiinsa mätsääviin vaatteisiin.

Ota 2 maksa 1 -tarjouksissa on yhtäkkiä järkeä. 

Kaikista juhlista selviää puolet vähemmällä ja halvemmalla. Yhdet ristiäiset, yhdet synttärit, yhdet rippijuhlat ja yhdet ylppärit. Jos oikein tuuri käy, myös yhdet häät !

Proceedings of the Royal Society B:n julkaiseman tutkimuksen mukaan kaksosia synnyttävät naiset ovat elinvoimaisempia ja hedelmällisempiä kuin yhden lapsen synnyttäjät ja elävät yhden lapsen synnyttäneitä pidempään.

Aina on rinnalla joku, joka on elänyt juuri samat henket. Ensimmäiset synttärit, eka koulupäivä.. Se tuttu ja turvallinen, johon voi aina luottaa.

Seuraavan lapsen saa hoidettua vaikka yhdellä kädellä, sillä kaksosten kanssa siihen on tottunut. 😉

Meidän pojat ovat tiimi, joiden kasvua ja kehitystä koen etuoikeudeksi seurata. Ihan kuka vaan äiti ei tätä palettia saisi pidettyä kasassa. Ihan kenestä vaan ei olisi tuplien äidiksi. Ihan kuka vaan ei tätä pääsekään kokemaan. Joten annetaan kateellisten ja tietämättömien kauhistella. Meillä on jotain, mitä suodaan vaan harvoille ja valituille! Hei, tuplamammat! Olkaahan ylpeitä itsestänne ja siitä mitä olette saaneet ja mihin pystyneet! Me ollaan saatu jotain, mistä niin kovin harva pääsee nauttimaan !