Niin se vaan mun äippäloma loppui maanantaina ja suuntasin tiistaiaamuna töihin, kun isi jäi aamulla syöttämään pojille aamupuuroa!
Oli se lähteminen aika haikeaa ja vaikeaa. Miten ne selviää ilman äitiä? Kun ne on vielä niin pieniäkin! Mutta hyvinhän ne selvisi! Mua odotti ruoka, siivottu koti ja puhtaat(ainakin melkein) ruokapöydässä olevat lapset, kun tulin kotiin.
Viikon kohokohtia oli ehkä se, kun Kasper konttasi yksi iltapäivä mua vastaan, pysähtyi ehkä kolmen metrin päähän, nosti käden ylös ja suu korvissa heilutti! :’) Onhan se osannut heiluttaa jo jonkin aikaa, muttei koskaan tolleen oma-aloitteisesti ja oikeassa kohassa! Itkuhan siinä tuli!
Tänään onkin sitten ollut ihana olla koko päivä poikien kanssa. Ja molemmat tuntuu ottavan siitä ilon irti! Syli on ollut varattuna koko ajan, ja heti kun sylissä olija huomaa, että toinen yrittää myös tulla, tartutaan tiukasti kaulasta kiinni. “minuahan ei lasketa maahan!”. Hassut pienet.