Tää meidän kodin etsintä prosessi on ollut paljon pidempi, kuin osasin edes ajatella. Moneen kertaan mietin, et varmaan helmikuussa viimeistään voi nnoista ilouutisista kertoa täällä. Vappu oli ehdoton takaraja, silloinhan oltaisiin vuokrallakin asuttu jo vuosi.
Ei se homma nyt sitten mennytkään ihan niin kuin ajattelin. Talon etsiminen ja löytäminen onkin paljon aikaavievempää puuhaa kuin ajattelin, varsinkin kun meillä ei edes alkuun ollut selvänä mielessä mitä etsitään. Oon täällä blogissakin hyppinyt rakentamisen, remontoimisen, omakotitalon, rivitalon ja paritalon välillä. Ollaan kierretty sen viisikymmentä näyttöä läpi, kuluttaen lukemattoman määrän sunnuntaita vaan siihen, että on voitu vetää taas yksi potentiaalinen vaihtoehto pois meidän listalta.
Mä myönnän että meidän vaatimuslista on aika tiukka. Mutta ei se liian tiukka kuitenkaan musta ole. Kysymyspostaukseenkin joku kysäisi, että tajuanko ettei talon tarvi olla täydellinen vaan hyväkin riittää. Ja tajuanhan mä. Ei sen tarvikaan. Mutta me halutaan, että meidän ostos on meille sitten se parhain mahdollinen, ettei vuoden tai kahden päästä tarvi miettiä et mitä tulikaan ostettua ja mistä ihmeestä me nyt lainan korot ja varainsiirtoverot oikein maksettiin?! Meille talon ostaminen on niin valtava panostus, etten halua ostaa sitä ihan kivaa. Sitten olisi se ja sama asua tässä nykyisessä. Sillä onhan tääkin, ihan kiva.
Tajuutte ehkä pointin? Rivitalojen ja paritalojen katselu lopetettiin oikeastaan jo loppuvuodesta. Todettiin, että kaivataan kuitenkin sen verran tilaa tontille ja neliöitä ympärille, ettei rivitalot oikein vastaa meidän tarvetta. Ja rivitalo tuntuisi vaan siötä välivaihtoehdolta, ollaan kuitenkin kumpikin sen verran erakkoja, että omakotitalon rauha on se mitä kaivataan. Ja toisaalta, halutaan antaa lapsillekin se oma piha ja tila, mistä kumpikin omassakin lapsuudessa sai nauttia. Parin vuoden päästä olisi kiva antaa myös pojille mahdollisuus omiin huoneisiin, jos he niin haluavat. Silloin harmittaisi jos tilaa olisi vaan rivitalon verran ja pienet koululaiset siksi joutuisi jakamaan huoneen keskenään. Oma rauha kun on tärkeetä ihan kaikille.
Ja ne meidän vaatimukset.
Haluatteko nähdä listan?
– Neliöitä 120-160
– 4 makuuhuonetta
– Avara pohjaratkaisu, ei lokeroitua taloa
– korotettu katto
– ekologinen ja energiatehokas lämmitysmuoto
– hyvä sijainti ulkoilun, koulujen ja työpaikkojen kannalta
– yksikerroksinen
– sujuvuus ja helppous, esim kulku kodarista ulos
– tilavat huoneet, iso eteinen ja olohuone
– toimiva keittiö, vetimettömät ovet
– laattalattia keittiössä ja eteisessä, muuten vaalea laminaatti
– vaatehuone, ulkovarasto ja lämmin varasto
– Paljon kaappitilaa makuuhuoneissa, kodarissa ja keittiössä
– isohko piha
– autotalli
– oma tontti
Ei nyt erityisen vaatelias lista? Osasta onkin jo karsittu, ne on vedetty yli ja huomattu ettei ne ehkä olekaan ne ihan ehdottomat. Kivahan niidenkin toteutuminen olisi, muttei ne kuitenkaan sanele sitä, onko jokin talo tarpeeksi hyvä vai ei.
Vähän ehdot täyttäviä taloja kuitenkin on. Meillä vaihtoehtoja on tähän mennessä ollut pari, aina jokin merkittävä juttu puuttuu eikä sitten olla päädytty jättämään edes tarjousta. Tiedän että rakennuttamalla saataisiin taloon mahdutettua nää kaikki, mutta se tuntuu taas liian pitkältä prosessilta. Nyt kun rakennuttaminen alkaisi, olisi meillä valmis talo vasta vuoden päästä. En ehkä ole valmis ihan niin kauaa asustelemaan kerrostalossa.
Nyt katsellaan oikeastaan vaan juuri valmistuneita tai valmistumassa olevia taloja. Vanhemmissa kun aina tökkii joko tuo energiatehokkuus tai korkea katto. Tai sitten pinnat on sitä luokkaa että remontille tulisi ihan liian kova hinta.
Vaikka haluankin löytää meille parhaimman mahdollisen kodin, alkaa tää etsiminen jo aika pahasti turhauttaa. Ihana olisi, kun asiat saisi vaan lyötyä lukkoon ja muuttopäivän selville. Oli se sitten ensi kuussa, elokuussa tai marraskuussa. Kun voisi lopettaa etsimisen ja keskittää kaiken energian muuttoon ja turhista tavaroista luopumiseen ( ja sisustukseen).