 |
| Pojat 10 pvä |
 |
| POjat 2vko |
Meidän pojat on syöneet tuttia ihan pienestä saakkaa. Mä en usko tutittomuuden olevan edes mahdollista kahden vauvan kanssa, ellei sitten omaa jotain mahtavia itkunsietokykyjä.. Meillä niitä ei ollut, joten tutti kyllä pelasti meidät monilta tilanteilta!
Ensimmäisen kerran tutista vierottautumista suunniteltiin poikien täyttäessä vuoden. Silloin ei kuitenkaan raaskittu, tutti oli niin kovin tärkeä osa nukahtamista ja se pelasta monelta harmilta. Tutin avulla myös autolla matkustaminen sujui helpommin ja sillä sai pelastettua tilanteet, kun kiukku tuli molemmille lapsille samaan aikaan. Osittain tutti on pysynyt meillä tähän saakka osittain poikien takia, osittain ihan täysin itsekkäistä syistä. Tutti on taannut meillä tähän asti helpomman arjen.
 |
| Pojat 13kk |
Viime kuukausina tutti on näytellyt koko ajan vaan isompaa osaa. Erityisesti toiselle pojistamme tutti niin kovin rakas ja se suussa oltaisiin koko ajan. Viikko sitten päätin, että tuttia käytetään jatkossa vain ja ainoastaan päivä- ja yöunilla ja ihan pikkuhetki päiväunien jälkeen. Muuten tutti pysyy poissa ja lohtu haetaan sylistä tai nunnusta tai sitten vaan huudetaan. Pari päivää meillä meni aikalailla päin seiniä. Pojat kapinoivat ja karjuivat tuttikaapin edessä käsi ojossa. Mä meinasin luovuttaa monta kertaa, mutta pidin pääni. Ei tuttia. Selitin itkeville taaperoille, ettei tuttia syödä kuin päiväunilla. Hyvin saatiin harmit laantumaan ihan vaan sylillä. Tosin, se vaati sen, ettei kotona voinut tehdä oikein muuta kuin olla poikien kanssa, sillä lähes koko ajan sylissä oli ainakin yksi poika. Mutta se olikin tiedossa.
Viimeiset pari päivää on mennyt helposti. Harmeja tulee, mutta tuntuu ettei niitä tule läheskään niin usein kuin silloin kun tuttia vielä syötiin harmeihinkin. Lisääkö tutin syöminen myös sen käyttöä? 😀 Onhan se tietysti helpompi laittaa tutti suuhun ja hiljentää huuto, kuin kuunnella itkua ja kokata lapsi sylissä. Tosin, nyt kun tutti ei olekaan apuna rauhoittamassa itkua, huomaan poikien rauhoittuvan myös sylissä nopeammin. Paljon useammin myös nyt sanoitan pojille kiukkutilanteita, “sinua harmittaa, äiti tietää, mutta se menee kohta ohi. Luetaanko muumikirjaa/katsotaanko muumeja/ rakennetaanko junarata?”. Syli onneksi on se tehokkain apu, ja jos sekään ei auta, onkai vaan annettava kiukuta?
 |
| Rasmus 1v 6kk |
Tutti on siis selvästi ollut päivissä vain tapa, jota todellisuudessa ei edes tarvita, ja jonka käyttö on vienyt tilaa siltä niin kovin tärkeältä, tunteiden sanoittamiselta. Päätettiinkin jokunen päivä sitten, että nyt on hyvä aika lopettaa tutin käyttö myös öisin. Molemmat pojat ovat terveitä, me vanhemmat ollaan terveitä ja isi on kolme päivää vapaalla. Kolmen päivän ajan, käytössä on siis kaksi syliä joista hakea lohtua. Tänään päiväunien jälkeen, me kerätään poikien kanssa kaikki tutit pussiin ja viedään ne yhdessä lelukaupan tädille. Kumpikin poika saa sitten palkkioksi uuden isojen poikien lelun. Jo ennen päiväunia juteltiin poikien kanssa tuttien viemisestä, kerroin useasti kuinka tuteilla sanotaan päiväunien jälkeen heihei, eikä niitä sitten enää tarvita. Vaikea sanoa, mitä mieltä pojat asiasta oli, sillä kommentit olivat vaan “ishi brryyy ishi brryy..”
Eniten jännittää se, kuinka illalla rauhoitutaan nukkumaan. Onneksi nunnut on pojille myös lähes yhtä tärkeät nukahtamisessa kuin tutit, eivätkä ne ole lähdössä vielä vuosiin minnekään!
Kuinka teillä muilla on sujunut tuteista luopuminen? Kapinoiko taapero? Entä te kaksosten vanhemmat? Miten sujui? Nyt kaivataan tsemppausta! 😀