Me haaveiltiin meidän kodista pitkään, ekoja kertoja tuosta haaveesta kirjoittelin jo lähes pari vuotta ennen kuin talon ostaminen tuli ajankohtaiseksi. Nyt ollaan asuttu meidän unelmien kodissa jo lähes kaksi ja puoli vuotta! Uskomatonta, miten aika lentää. Silloin kun taloa etsittiin, tuntui aika menevän kovin hitaasti. Oikeaa taloa ei tullut vastaan millään ja varsinkin minä olin välillä tosi turhautunut. Mutta niinhän se on, että hyvää kannattaa odottaa. 

Mehän ostettiin meidän koti lähes valmiina, ja valtaosa pintavalinnoista oli tehty jo. Onneksemme, valinnat oli sellaisia, että ne miellytti meitä. Kaikkea ei oltaisi ehkä valittu itse, mutta kaikesta tykättiin. Osa valinnoista on ollut sellaisia, että olen ihastunut niihin entistä enemmän tässä asuttuamme, vaikken aluksi tiennytkään haluavani sellaista kotiini. Niinkuin vaikka nuo meidän tammen sävyiset rappuset, jos olisi itse valittu olisi varmaan päädytty johonkin muuhun, mutta nyt rakastan tuon tammen tuomaa lämpöä. Lattia oli myös alkuun vähän liian tumma mun makuun, mutta kelpuutin sen tarpeeksi hyvänä. Nyt en enää haluaisikaan sitä valkoista lattiaa. Niin se mieli muuttuu.

Joitain juttuja on kuitenkin noussut, mitä tehtäisiin myös toisin. Sellaisia, “sitten kun me rakennetaan se oma”. Isoin juttu on varmasti eteinen ja kodari, joista molemmista haluaisin isommat. ne on niitä siirtymä paikkoja jossa monesti ollaan kaikka kerralla ja silloin ahdas eteinen tuntuu tosi ahtaalta! Vessaan laittaisin myös pari lisäneliötä, se on meillä tosi pieni ja vähän kauhulla odotan sitä kun pojatkin tarvitsevat vessatilaa aamuissa.

Tuossa yllä vähän jo sivusinkin, että onhan tämä oma koti herättänyt sen pienen kipinän rakentamiseenkin. Tämä elämäntilanne ei tosin meillä ole sitä, mutta kenties joskus viiden tai seitsemän vuoden päästä. Välillä tosin mietin sitäkin, että ehkä en kuitenkaan halua muutta tästä kodista pois, tämä on kuitenkin niin koti. Mutta onneksi näitä ei tarvitse päättää etukäteen. Voi pohtia sitten tilanteen mukaan, nyt meidän on hyvä tässä.

Kuvan lamppu saatu Ellos, pyöreä matto saatu Sukhi, rautaristikko saatu Luklabel

Meidän koti on aikalailla valmis, ei olla koettu tarvetta päivittää pintoja ainakaan vielä ja sisustuskin on pysynyt aika samana jo pitkään. Jotain pikkujuttuja välillä päivitetään ja seuraavat isommat asiat ovat varmasti sohva ja meidän vanhempien sänky. Kotiin on tehty hankintoja sillä silmällä, että ostokset ovat pitkäikäisiä ja muunneltavissa. Moni meidän kalusteista toimisikin monessa eri huoneessa ja juuri tänään vaihtelin kalusteita lasten huoneissa päikseen. Meillä on suloisena sekasotkuna Ikeaa ja designia, mikä on mun mielestä just hyvä. Kodin pitää olal sellainen, että siellä viihtyy, olipa kalusteet mitä vaan. 

Säilytystilat on meillä ihan huiput, kaikissa huoneissa on paljon kaappitilaa, on vaatehuonetta ja pari varastoa. En kuitenkaan halua tuudittautua tähän tilantuntuun, vaan säännöllisesti siivoilen kaappeja ja vien turhia tavaroita kirpparille. Eihän ne kaapit loputtomiin tilavina ja puolillaan pysy, jos karsimista ei koskaan tee. Tänäänkin meillä alkaa taas kirppispöytä, johon viedään leluja, joista lapset haluaa luopua ja jotain sisustustavaraa, jota ei enää ole tullut käytettyä. 

Säilytysrasiat saatu Orthex
Pyöreä matto saatu Sukhi, rautaristikko saatu Luklabel

Koti on vaan niin ihana. Mä olen aina ollut sellainen kotihiiri, joka viihtyy kotona ja haluaa viettää siellä aikaa. Mulle on tärkeää, että koti näyttääkin siltä, että siellä on helppo viihtyä. Siivous on tietysti osa sitä ja meillä siivotaankin paljon, mutta voin luvata ettei meillä ole aina niin siistiä kuin kuvissa. Yleensä jopa harvemmin.Ehkä huomaattekin, ettei kuvissa ole lastenhuoneita tai kodaria, joissa useimmiten on se isoin kaaos. 

Mutta nyt me lähdetään kirppisreissulle. Mä olen edelleen kipeänä ja varmaan huomenna suunta taas lääkärille, josko poskionteloissa onkin jotain ylimääräistä.

Millainen on sun ihanin koti? Mistä asioista tykkäät kodissasi eniten, ja minkä tekisit toisin jos voisit?