Poikien rytmi menee tällä hetkellä niin, että sängyistä huudellaan aamulla pirteänä jo kukonlaulun aikaan kuudelta (viimeistään). Päiväunet koittavat puolilta päivin ja yöunille käydään ennen kahdeksaa. Usein ennen yöunia, koittaa kuitenkin iltahepuleiden hetki. Pojat ovat ihan hervottomia kikattavia ja käkättäviä tuulispäitä, jotka juoksevat ympäri pöytää, pyörivät ja tanssivat. Halailevat ja jakelevat märkiä pusuja.
Mun omasta lapsuudesta muistan vielä Karhunukkuu -leikin, jossa nukkuvaa karhua (isää) kierrettiin ympäri ja laulettiin samalla. Hillitöntä oli, kun laulun päättyessa karhu ei enää nukukaan, vaan lähtee jahtaamaan piirissä pyörijöitä. Lapsilla taitaa olla luonnostaan jokin taipumus riehumiselle ja kiinniottoleikeille. Ainakin noista meidän nappuloista on niin huisin kivaa juosta äitiä ja isiä karkuun, ja syöksyä sitten hetken päästä syliin!
Iltaisin ei ole tarkoitus riehata poikia lisää, mutten toisaalta viitsi heidän energiapiikkiään lannistaakaan. Riehutaan ja mölistään hetki, ennen kuin rauhoitutaan yöunille. Pitäähän ne viimeiset energiapaukut kuitenkin jonnekin tyhjentää 😉
Riehutaanko teillä?