Viime jouluna, ensimmäisenä erilaisena verrattuna aiempiin Suvi Teräsniskan Lapsuusjoulut sai herkistymään. Mä olen monesti oikea itkupilli, välillä riittää vaan lastenlaulu siihen, että vesihanat silmissä aukeaa. Eikä tosiaan aina tarvita kuin mielikuva jostain, ja vollotan jo silmät punaisina. Olen siis aika herkkis. Herkkis, jolle perhe on kaikki kaikessa. Se mikä erityisesti viime jouluna herkisti, oli varmastikin se, että kysessä oli poikien ensimmäinen joulu. Meidän perheen ihka ensimmäinen joulu. Se oli myös ensimmäinen joulu ilman sisaruksiani. Heitä, joiden kanssa olin viettinyt jokaisen siihen astisen jouluni. Heistä se joulufiilis aina tuli. Ei ruuista tai lahjoista, vaan niistä tärkeistä ja ihanista, siskoista ja veljestä. Pus vaan murut
