Kahdessa samaa aikaa syntyvässä lapsessa on se huono puoli, etteivät he oikein ikinä saa tehdä mitään yksin. Kaikki jaetaan kaksoissisaruksen kanssa. Olipa kyse sitten vanhemmista, vaatteista, leluista, koulusta, sukulaisista ja usein jopa ystävistä, kaikki on yhteistä.
Nyt kun pojat alkavat jo vähän enemmän ymmärtää asioista, ollaan kiinnitetty Henkan kanssa huomiota siihen, että kumpikin saisi välillä aikaa ihan yksin. Usein tämä on tosi vaikea toteuttaa, olenhan kuitenkin päivät yksin kotona kahden lapsen kanssa. Jos jonnekin mennään, mennään porukalla.
Neuvolat erotettiin ensin. Radikaalimpaa olisi vaihtaa toisen pojan neuvolatätikin (tähän en kuitenkaan suostu, meidän neukkutäti on ihana!