Vauvavuotena näitä kehityspostauksia tuli kirjoitettua kuukausittain. Nyt näitä on välillä jopa ikävä, kirjoittaessa tulee enemmän keskityttyä siihen, millaisia poikia meillä täällä pyörii ja mitä kaikkea he jo osaavat! Nytkin sen toki huomaa, muttei ihan yhtä tehokkaasta laita kaikkia pikkujuttuja merkille. Mutta nyt syvennytään paremmin Kasperiin. Millainen pikku poika meidän puolitoistavuotias kuopuksemme oikein on?

Kasper on iloinen, nauravainen ja huumorintajuinen pikkumies. Neuvolassa viime viikolla vaaka näytti kahtatoista kiloa ja pituutta pojalle oli kertynyt jo 82 cm! Kasper kasvaa edelleen tasaisesti nollakäyrää, kuten on kasvanut koko vauva-ajan. Painossa mennään himpun verran plussakäyrän puolella, mikä ei äidille ollut mikään yllätys. Neukkutädillekin nauroin, että KAsper vetelee varmaan isompia annoksia kuin minä!  

Kasper on aina ollut sosiaalinen lapsi. Hirveästi Kasperia kiinnostaa muiden, erityisesti isompien lasten seura ja heitä hän saattaa ihailla hyvinkin läheltä. Kasper on kova poika halailemaan ja pusuttelemaan ja eritryisesti äiti saa Kasperilta paljon märkiä pusuja. Veljeään Kasper halailee myös paljon, joskus vähän turhan kovakouraisestikin. Myös Nella, poikien leikkikaveri, on Kasperista aivan ihana. Nella saa aina tavatessa Kasperilta mooonta halausta, välillä vähän turhankin monta Nellan mielestä. Vieraita aikuisia Kasper vähän ujostelee. Ei varsinaisesti vierasta, mutta jos he tunkevat liian pian Kasperin mielestä liian lähelle, piiloutuu Kasper äidin tai isin jalkoihin. 

 Kasper tuntuu olevan äänessä koko ajan. Lauseita ei ole vielä tainnut tulla, mutta yksittäisiä sanoja Kasperilta tulee jo paljon. Kasper myös laittaa sanoja jo peräikkäin, tietoisesti tai tiedostamatta. “äiti” on eniten käytössä, ja se tulee hyvinkin painokkaasti ja välillä Kasper kunnolla komentaa äitiä. “ajjaij” tarkoittaa kaikkea ihanaa ja suloista, useimmiten karvaisia eläimiä, Rasmusta tai vauvoja. “brrr” on auto ja välillä Kasper kutsuu sitä myös aattoksi. “ihhahhaa”=hevonen, lehmä, kirahvi “määä”=lammas, “anna”, “tää”, “issii”=isi, “oho”, “maamammaa”=muumi, “patititi”=pastilli, “si”=pissa, “ti”=kiitti, “aavvo” =kissa, “hauvva”=koira “myy”=pikku myy ovat sanoja, jotka Kasper jo yhdistää selvästi oikeaan asiaan ja osaa nimetä ne pyydettäessä. Paljon Kasperin puheessa on edelleen omia sanoja, mölinää ja höpötystä, josta me vanhemmat ei vielä oikein ymmärretä mitään. Veljen kanssa juttu luistaa ja molemmat tulevat ymmärretyiksi 😀

Kasper on motorisesti todella lahjakas. Hän kävelee etu- ja takaperin, hyppii, juoksee ja pyörii. Kiipeilee, astuu esteiden yli ja roikkuu. KAsperilla on vauhti päällä 24/7 ja kyläpaikoissa joka nurkka ja laatikko tutkitaan. Neuvolalääkäri kommentoi Kasperia uteliaaksi ja sitä hän tosiaan on! Kasperia kiinnostaa kaikki! 

Kasper on kaikkiruokainen. Siis ihan kaikki. JOulutortusta poika syö vain hillot, mutta muuten kelpaa ihan kaikki. Aurajuusto ja feta ovat suurinta herkkua ja makaronilaatikkoa sekä siskonmakkarakeittoa poika voisi vedellä vaikka kuinka isot satsit. Leipää KAsper syö vähän huonosti ja aamiaisella maistuu paremmin hedelmät ja puuro. Kasper on pieni ennakkoluuloton kulinaristi, joka haluaa maistaa ihan kaikkea äidin ja isin lautasilta.

Luonteeltaan KAsper on enimmäkseen leppoisa ja rento. Jos asiat eivät sitten menekään niin kuin Kasper haluaisi, hän suuttuu eikä silloin kelpaa enää mikään. Spagettina raivotaan lattialla ja KAsperia on silloin turha yrittää ottaa syliin. Kiukku menee ohi yhtä akkiä kuin on alkanutkin ja hetken päästä KAsper on oma aurinkoinen itsensä.

Kasper nukkuu hyvin. Rauhoittuu itse sänkyynsä iltasadun jälkeen puoli kahdeksalta ja nukkuu useimmiten heräämättä seitsemään. Päiväunille Kasper rauhoittuu hetken riehuttuaan omassa sängyssään ja nukkuu silloinkin pari tuntia. Unien jälkeen Kasper kaipaa aina hetken syliä ja alkaa touhuilla sitten omiaan. Vessaankin voi mennä vasta hetken syliteltyä. Kasperista on lyhyessä ajassa tullut taitava pottailija, joka pitää huolen siitä, että joka istunnolla saa pastillinsa. Kasper haluaa aina itse kaataa pissat pönttöön ja kehuu aina sekä itseään, että äitiä ja Rasmusta hyvistä suorituksista. 

Kasper käyttää tuttia nukkuessa, mutta muuten se on hänelle tarpeeton. Maitoa Kasper juo mieluiten ja parhaiten se menee alas nokkamukilla. Kasper syö kaikki ruuat jo itse, joko lusikalla tai haarukalla. Välillä jo ruoka ei ole yhteistyöhaluista, ottaa Kasper avuksi pinsettiotteen.

Kasper on ilkikurinen pikku eemeli. Hän viihdyttää ja naurattaa Rasmusta ja ilveilee meille vanhemmille. Tietää mikä on kiellettyä ja ymmärtää valtavan hyvin ohjeita. Kasperia ei vaan aina huvita totella. Vaunuissa KAsper ei halua istua. Kasper haluaa kävellä aina, ja varsinkin kaupungilla. Useimmiten hän myös tottelee käskyjä ja saakin kävele lyhyitä matkoja itse. Ostoskärryissä Kasper suostuu vain tavarakorin puolelle, mutta mielummin hän työntäisi kärryjä itse. 

Leluista tärkeimpiä ovat autot ja vedettävä kala. Nunnu on kaikkein rakkain ja sitä KAsper hieroo aina kasvojaan vasten. Kasper rakastaa siivoamista ja suuttuu jos äiti imuroi, eikä anna hänen imuroida. Myös moppaamisesta KAsper pitää ja hän moppaakin tarkasti joka kulman ja raon. Laatikoiden availu ja valojen räpsiminen on kivaa ja jokaista nappulaa pitää päästä painamaan. Kasper on ehdottomasti äidin poika, mutta kyselee myös isin perään monesti päivän aikana. Kun Kasperille kertoo isin olevan töissä, hän vastaa “nii”.

Kasper on meidän pieni aurinko. Ihana, iloinen ja naurava pikku poika, joka valloittaa olemuksellaan ihan kaikki.