Nyt se on virallista. Nimet on papereissa, käsiraha maksettu ja vuokra-asunto viittä vaille irtisanottu. Meillä on kohta koti. Ihan oma. Super ihana ja täydellinen. Juuri meidän näköinen.
Kauan sitä odotettiin ja etsittiin. Hauska olisi tietää, että kuinka monta taloa ja näyttöä kierrettiin. Oma usko meinasi loppua monta kertaa ja mietittiin usein ollaanko liian vaativia. Mutta näin jälkikäteen on hyvä todeta, että tehtiin ihan oikein kun odotettiin ja pidettiin tärkeistä jutuista kiinni. Unelmien koti löytyi kuin löytyikin.
Hauskinta ehkä on, että sillä viikolla kun tarjous jätettiin, päätettiin että jos tätä ei saada, me ostetaan rivari. Sitten se on kohtalo, ettei meidän kuulukaan taloa vielä ostaa. Sitten me ostetaan osake ja aletaan suunnitella rakentamista parin vuoden päähän.
Mutta sitten se meidän tarjous menikin läpi. Oltiin tarjouskilpailussa toisen perheen kanssa ja meidän tarjous oli himpun verran parempi. Onneksi, sillä olisi se ollut ihan kamala pettymys olla saamatta tuota kotia.
Koti ei ole ihan vielä valmis, arvioitu valmistumisaika ja samalla meidän muuttopäivä menee elokuun lopulle. Pihojen teko jää reilusti syksylle ja osa varmasti jopa ensi keväälle. Mutta sisällä kaikki pitäisi olla valmista elokuun aikana. Keittiön kaapit ja kodinkoneet asennetaan ensi viikolla ja heinäkuu menee tehdessä pieniä sipistelyjuttuja, listoja ja ovia.
Ei oo kauaa kun me sitten jo muutetaan. Kaappeja oon käynyt läpi kovalla inspiksellä, polte on valtava, että saataisiin kaikki turha ja ylimääräinen pois. Kummasti sitä taas kaappeihin onkin kertynyt! Voitte vaan kuvitella, että loppukesä ja syksy pyöritään kovasti sisustus- ja kotijutuissa! Varmasti osa niistä päätyy tänne blogiinkin.
Meidän vuokrarupeama alkaa tulla päätökseen, onneksi. Tämä reilu vuosi joka tässä asuttiin oli ihan tarpeeksi. Ette usko kuinka ihana on tulla kertomaan nämä uutiset bloginkin puolelle. JOhan näistä on piiiitkään puhuttu! 😀