Meidän lapset sairastuivat ensimmäisiin korvatulehduksiin 6kk ja 8kk ikäisinä. Silloin samassa rytäkässä, kun ensimmäiset flunssatkin sairastettiin.
Meillä korvatulehdukset oireilivat pitkittyneenä flunssana, kuumeiluna, ärtyneisyytenä ja huonoilla yöunilla. Tai sitten ei millään. Oli niitä kertoja, kun varattiin aika lääkäriin vaan varmuuden vuoksi ja tultiin sieltä kotiin antibioottikuurin kanssa. Molemmilla pojilla on myös puhkaistu tärykalvot. Kasperilla kahdesti ja Rasmuksella kertaalleen. Kummallakin on ollut ilmastointiputket korvissa nyt vuoden ajan. Kasperille ei ole putkienlaiton jälkeen puhjennut tulehdusta kertaakaan, vaikka parit flunssat onkin sairastettu. Rasmuksella korva- tai nielutulehduksia on ollut putkienlaitosta huolimatta viisi vuoden aikana.
Pakko myöntää, että poikien ollessa pieniä mä odotin korvatulehduksia. En siis mitenkään innolla, vaan uskoin vahvasti että ainakin toiselle se kierre tulee. Tästä syystä olin todella herkkä viemään poikia lääkäriin ihan vaan saadakseni varmuuden tulehduttomuudesta. Ja se mun odotus toteutui, sillä erityisesti Rasmuksella tulehdukset äityivät kierteeksi. Kasperilla kyseessä ei ollut niinkään kierre, vaan yksi tulehdus, joka ei helpottanut antibiootilla eikä tärykalvojen puhkaisulla. Lopulta tulehdus oli kehittänyt liimakorvan, johon vain putkienlaitto auttoi.
Me oltiin siitä onnellisessa asemassa, että oltiin otettu pojille jo raskausaikana lapsivakuutus, joka kattoi kaikki yksityislääkärikäynnit. Näinollen ei koskaan jouduttu jonottamaan terveyskeskuksen puhelinpalveluun lääkärinajan toivossa, vaan varasin aina netistä samalle päivälle ajan erikoislääkärille. Mun luotto terveyskeskuslääkäreihin meni sillä yhdellä kerralla, kun päivystyksessä oletettuun korvatulehdukseen määrättiin Amorion-kuuri ilman viljelyä tai näköhavaintoa tulehduksesta. Sitä kuuria me ei koskaan aloitettu, ja hyvä niin. Seuraavana päivänä käytiin yksityisellä tutulla korvalääkärillä, joka totesi että tulehdus on alkanut helpottaa ilman antibiootteja ja hoidoksi riittää kipulääke.
Me, kuten varmaan kaikki vanhemmat, ei haluttaisi antaa lapsillemme yhtään ylimääräistä antibioottikuuria. Joka ainoa antibioottikuuri kun tuhoaa myös kehon hyvät bakteerit huonojen mukana. Jos lapselleni antibioottikuuri määrätään, halua että se tulee ehdottomasti tarpeeseen, eikä vain varmuuden vuoksi. Tästä syystä me onkin saatettu käydä maanantaina toteamassa korvatulehdus ja varattu aika parin päivän päähän, jolloin tilanne on tarkistettu uudelleen. Jos tulehdus on lähtenyt paranemaan on jätetty kuuri syömättä ja tiputeltu korviin vain antibioottitipat. Jos ei, on otettu Amorion comp -kuuri. Monesti on myös tehty viljely, jossa on varmistettu se oikea antibioottikuuri. Kertaalleen antibiootti on pitänyt keskenkaiken vaihtaa, mutta muuten Amorion comp on aina tehonnut.
Kun lääkäri sitten Rasmuksen ollessa yksitoistakuinen, ehdotti korvienputkitusta kymmenennen todetun korvatulehduksen perään, ei me epäilty hetkeäkään. Antibioottikuureja oltiin silloin syöty jo kuusi, eikä pienen suolisto maitohappobakteereista huolimatta ollut varmasti hyvässä kunnossa! Jo pelkästään antibioottikuurit altistavat uusille tulehduksille, joten meistä oli tärkeämpää saada loppu tulehduksille, kuin syödä niitä kuureja jatkuvasti. Kasper selvisi vain kahdella kuurilla mutta jatkuvan tulehduksen vuoksi, myös hänelle laitettiin putkitusaika samalle päivälle kuin Rasmukselle. Aika saatiin viikon päähän ja meille molemmille vanhemmille kirjoitettiin sairaslomaa.
Itse putkitusoperaatiohan on hyvin pieni ja helppo. Lasta ei edes nukuteta vaan putket asetetaan “humautuksessa” eli hyvin kevyessä anestesiassa. Kyse ei ole edes leikkauksesta vaan pieni ilmastointiputki asetetaan menemään tärykalvon läpi, jotta korvakäytävä pysyy avoimena eikä korvaan kertyvä lima pääse enää pakkautumaan tärykalvoa vasten ja aiheuttamaan tulehdusta.
“Yleensä kahden ikävuoden jälkeen korvatulehdustaipumus hellittää korvakäytävien kasvun ja sen myötä paremman ilmastoitumisen ja korvien tuuletuksen seurauksena. Korvatulehduksen aiheuttaa usein bakteeri seurauksena pitkittyneelle ylähengitystieinfektiolle. Siinä limakalvojen turvotus ja limaneritys vähentävät korvatorven ilmastointikykyä, mikä edistää nenänielun bakteereiden leviämistä. Bakteerin aiheuttamassa korvatulehduksessa tärykalvo on usein rajusti punoitteleva, pinkeä ja kipeä. Tila vaatii lääkärin arvion perusteella tärykalvon puhkaisun eli parasenteesin, jotta märkäerite saadaan välikorvasta pois. Jos korvatulehdus on rauhallisempi ja vähäoireisempi, voidaan lääkärin harkinnan perusteella harkita tulehduksen hoitamista antibiootilla, joka rauhoittaa tilanteen. ” (Lähde)
Putkituksen jälkeen pojat olivat tosi ärtyneitä. Kumpikin oli ihan tokkurainen, eikä mikään tuntunut auttavan. Pikkuhiljaa he rauhoittuivat syliin ja palailivat takaisin tajuihinsa. Nälkä oli kova ja parin tunnin tarkkailuaika vietettiinkin Lääkärikeskus Iten heräämössä syöden ja sylissä istuen. Kävelemään lapsia ei saanut vielä päästää, sillä koordinaatiokyky oli vielä heikko. Kotiinlähtiessä pojat nukahtivat vaunuihin ja nukkuivat neljän tunnin päiväunet. Niiden perään kumpikin oli täysin omaitsensä.
| Se niin kovin tutuksi tullut ITEn odotusaulan leikkipaikka.. |
Putkitusten jälkeen tulehdukset ovat näkyneet pitkittyneenä kuumeiluna ja korvavuotona. Korvista on valunut ruskeaa ja tahmeaa eritettä, joiden perusteella on käyty lääkärissä toteamassa tulehdus. Putket ovat molemmilla pysyneet korvissa yllättävän hyvin, sillä vuosi on nyt putkituksesta kulunut. Putket tulevat itsestään ulos korvakäytävän kasvaessa, eikä niitä välttämättä tarvitse enää laittaa takaisin. Herkästi me edelleen varataan lääkäriaikaa, vaikkei korvista eritettä tulisikaan. Kun pojat eivät vielä osaa kertoa kunnolla korvakivusta, mulle itselleni on helpottavampaa käydä toteamassa tulehdusepäily turhaksi kuin miettiä josko tulehdus aiheuttaa pojille kipua.
Seuraava korvakontrolliaika me varataan tänne Lahteen, meillä on onneksi oman korvalääkärin antama suositus uudesta lääkäristä, joten ihan hakuammuntana uutta lääkäriä ei tarvitse lähteä etsimään. Ja vakuutuksesta me ei luovuta. Kaikella rakkaudella julkista terveydenhuoltoa kohtaan, mulla ei usko enää riitä siihen, että sieltä saisi tarpeeksi tietävää hoitoa. Me on nyt kahden vuoden aikana haettu vakuutusyhtiöstä lähes 6000 euroa lääkäripalkkiomaksuja takaisin. Pelkkiin labrakäynteihin kun menee helposti pari sataa ja yksi erikoislääkärikäynti kustantaa satasen. Vakuutuksesta me taas on pulitettu tässä kahdessa vuodessa 1400 euroa. Aika winwin-tilanteelta tää musta tuntuu.
Onko teillä korvakierteileviä lapsia?