Pitkästä aikaa ajattelin kirjoitella blogiin niitä ihan tavallisia kuulumisia, sillä ne ovat olleet kovasti paitsiossa viime aikoina. Aurinko hellii, eikä varmaan olla ainoita, jotka viettävät kaiken mahdollisen aikansa ulkona, ja se mitä ei olla ulkona hikoillaan sisällä, eikä silloin blogi ole ollut ensimmäisenä mielessä. Blogi on ollut kovasti sivuroolissa nyt viime viikot, kun muut kesäiset aktiviteetit ovat vieneet mennessään. Mutta josko taas vähän aktiivisemmin tulevina viikkoina!
Viime päivät ja viikot on tosiaan nautittu auringosta. Kirjoitinkin viime postauksessa auringolta suojautumisesta ja sitä on tehty tietysti nytkin. Kovasti kommenttiboksissa mietitytti, eikö taaperolla ole kuuma pitkissä vaatteissa, mutta ei hän ainakaan siltä vaikuta. Ja tietysti pitkää ei ole päällä koko ajan, mutta varsinkin kuumimpina hetkinä keskipäivällä auringolta suojaudutaan uv- ja trikoovaatteilla. Ja toki myös hatuilla ja aurinkolaseilla.
Me ollaan käyty lasten kanssa jo moneen otteeseen Launeen perhepuistossa, joka on mun mielestä kesä-Lahden parhaimmistoa. Siellä tuli pyörittyä paljon omassakin lapsuudessa ja ilokseni paikka uudistuu tänäkin kesänä niin paljon, että leikkivälineet ovat hyvässä kunnossa myös tälle seuraavalle sukupolvelle. Meidän lasten harmiksi puiston linna poistui viime vuonna, mutta tänä vuonna samalle paikalle rakennetaan uusi ja vielä hinompi. Tästä pojat ovatkin aika innoissaan ,eivätkä millään malttaisi odottaa heinökuuhun, vaikka työkoneita niitäkin on kiva katsella. Suosittelen muuten perhepuistoa kesälomareissulle kauempaakin, varsinkin jos haluaa harrastaa budjettimatkailua! Ilmainen perhepuisto ja lähellä oleva kotieläinpiha ovat juuri omiaan tällaiseen. Ja perhepuistosta löytyy paljon tekemistä ihan kaikenikäiselle, vaikka kohderyhmää taitavatkin olla 2-10 vuotiaat.
Omalla pihallakin ollaan oltu paljon, vaikkakin se ja terassi ovat viime päivinä olleet niin kuumia, ettei siinä pitkään viitsi istua. Jätskiä sen sijaan on syöty varmaan päivittäin, mutta se nyt toisaalta kuuluu kesään. Itse olen valinnut niitä mehujäätelöitä, jotka on sovittu mieheni kanssa luvallisiksi herkuiksi. Ja Pirkan amppari, murkku, koppis ja leppis olisivat aika varma valinta myös ilman dieettiä, mutta saapa ainakin syödä hyvillä mielin.
Viimeinen kerhopäiväkin vietettiin tällä viikolla ja vähän haikeina heilutettiin heipat kerhotädeille ja kavereille. Kerho oli se parhain valinta meille tälle vuodelle ja nyt vietetään rauhassa parin kuukauden kesäloma, ennen kuin tuplat palaavat taas päiväkotiin. Kovalla innolla he ovatkin sinne menossa, päätökset nimittäin saapuivat sopivasti juuri viime viikolla ja ilokseni meille oli myönnetty paikat juurikin siitä meidän ykköstoiveesta. Logistisesti parhaalla sijainnilla varustetusta uudesta päiväkodista, joka on sen verran lähellä meidän kotia, että voidaan Justuksen kanssa viedä poikia sinne kävellenkin. Mua myös ilahduttaa kovasti se, että rakennus on vain pari vuotta vanha, joten sisäilmaongelmista tuskin kärsitään. Lisäksi talo on rakennettu vain päiväkotikäyttöön, mikä huomattiin hyväksi jutuksi edellisen päiväkodin kohdalla. Viskarivuosi alkaa siis elokuussa, mutta sitä ennen kotoillaan vielä oikein urakalla. Toki kotipäiviä tulee paljon syksylläkin, sillä pojat on ilmoitettu päikkyyn 20 tunnin sopimuksella.
Mun oma arkeni pyörii tosi pitkälle projektini parissa, josta olenkin saanut hyviä tuloksia. Motivaatio on pysynyt vielä hyvänä, siitä ehkä kiitos näille helteille, jolloin muutenkin kaikki salaatit ja raikkaat hedelmät maistuu. Herkkuja on tehnyt ihmeen vähän mieli ja puhdas ruokavalio tuntuu tosi omalta jutulta. Mikään kuuri mulla tosin ei olekaan kyseessä, joten sinänsä ruoka on aika samaa kuin muutenkin. Enemmän kiinnitän huomiota kasvisten määrään ja annoskokoihin. Niin ja siihen mun ainaiseen ongelmaan, ateriarytmiin. Reilun viikon päästä koittaa taas se mittauspäivä, ja silloin kirjoittelen etenemisestä enemmän myös tänne. Jos herää jotain kysymyksiä niin pistäkää tulemaan, vasteilen niihin sitten samalla!
Kuten ehkä voi huomata, meno on tosi tavallista. Sellaista rentoa ja kivaa. Arkea. Heräsin tuossa pari päivää siihen, että mun hoitovapaani on ihan pian puolessavälissä, joten nyt otetaan kaikki ilo irti tästä vapaudesta. Onhan tää luultavasti viimeinen kesä koskaan, kun voin näin paljon olla lasten kanssa vapaalla. ellen sitten intoudu opiskelemaan tai heittäydy yrittäjäksi! Näillä näkymin olen kuitenkin palaamassa takaisin töihin tammikuussa, joten vielä on hetki aikaa nauttia näistä kiireettömistä aamuista ja rauhallisista päivistä kotona lasten kanssa.
Nyt mä suuntaan nauttimaan iltaauringosta vielä terassille, toivottavasti teilläkin kaikilla on ollut tilaisuus nauttia auringosta ja lämmöstä!