Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä KIDDEXin ja PLANTOYSin kanssa.

Tiedättehän, kun lapsia on monta, on myös myös leluja paljon. Niitä tulee lahjaksi, palkinnoksi, ruuan mukana, kirpparilta.. Vaikka pyrkisi vähään, kaaos on valmis ihan liian helposti. Jos lelujen antaa vaan valua pikkuhiljaa kotiin, valtaa ne aika äkkiä ihan joka kaapin ja kolon. Siinä vaiheessa lapsetkaan tuskin osaavat enää löytää etsimiään leluja. Siivous on vaikeaa, eikä leluille löydy omia paikkoja. Ne tulee vaan työnnettyä jonnekin piiloon, pois silmistä. 

Mitään helppoa ratkaisua mulla ei valitettavasti lelukaaoksen hallintaan ole, mutta meillä toimivaksi on todettu se, että aina uusien lelujen tieltä viedään vanhoja pois. Kun tiedossa on synttärit tai joulu, eli takuuvarma leluröykkiö, ennakoidaan ja kerätään pois sellaisia leluja, jotka lapset haluaa myydä eteenpäin. Leluja, joilla kukaan ei oikein leiki, laitetaan eteenpäin, kerätään varastoon talteen tai myydään pois. Mulla on ollut tapana, että kun lapset myyvät lelujaan kirpparilla, he myös saavat välillä ostaa niitä sieltä. Näin lelut kokevat ekologisen kiertokulun, ne eivät jää kaappeihin pyörimään ja rikkoutumaan, vaan lähtevät jonkun toisen lapsen leikittäväksi. Vastavuoroisesti jonkun lapsen vanha lelu saa meiltä uuden kodin ja uudet leikkijät. 

Kirppisajattelulla mä haluan opettaa lapsillenikin sitä, ettei uusi ole ainoa oikea vaihtoehto. Leluja ja tavaroita voi hankkia myös käytettynä ja se on jopa se parempi ja hienompi vaihtoehto. Ei ole mitään noloa siinä, että kierrättää ja vähentää näin omalla toiminnallaan maapallon tavarapaljoutta. Se kun lienee fakta, että tällä kuluttamisella jota nykyihmiset tekee, ei maapallo pitkään pysy elinkelpoisena. Näin siirrän omalla esimerkillä lapsillekin asenteita fiksua kuluttamista ja ekologisia valintoja kohtaan.

Kun leluvalikoima vaihtelee, jaksavat lapsetkin kiinnostua leluistaan aina uudestaan ja uudestaan. Meillä on mahdollisuus ostaa useammin leluja, kun vanhoista välillä luovutaan. Lelumäärä taitaa meillä pysytella aika stabiilina, sillä pyrin siihen, että joka kerta kun kirppiksellä jotain myydään, lähtee sinne myös pieni Ikeakassillinen leluja. Tämän lisäksi pojat välillä itse ilmoittavat haluavansa myydä jonkin lelunsa kirpparilla ja laitetaan se Fb-kirpulle myyntiin, jolloin he saavat samantien ostajalta rahankin käteensä. Tämä on lapsista erityisen mahtavaa ja useimmiten heti samana päivänä tehdään reissu kirpparille. Pojatkin ovat jo oppineet, että rahalla saa kirpparilta usein isomman tai useamman lelun kuin lelukaupasta. 

Me ostetaan tosi vähän itse leluja, mutta kun ostetaan on mun mielestä kiva kiinnittää vähän huomiota lelun valmistusprosessiin ja siihen, millaiset arvot sen tuottaneella yrityksellä on. Käytetyissä leluissa en tätä mieti yleensä koskaan, sillä ne ovat jo sellaisenaan ekologinen valinta, eihän niiden meille tuleminen kuluta luontoa enää yhtään. Uusien lelujen kohdalla tilanne on ihan toinen ja jos vaakakupissa on kaksi lelua, joista toinen on tuotettu toista ekologisemmin, valitsen mielummin sen. 

Yksi mun suosikkilelumerkkini on PlanToys, josta olenkin aiemminkin blogissa kirjoittanut. Tuotteet valmistetaan Thaimaassa kumipuusta, joka on jo lopettanut lateksin tuottamisen. Tavallisesti tuottamaton kumipuu kaadetaan ja siitä tulee tarpeeton. PlanToys käyttää tätä kaadettua kumipuuta lelujen materiaalina, jauhaa sen juuresta oksiin saakka kovaksi ja kestäväksi massaksi, PlanWoodiksi, josta sitten puristetaan lelujen osia, kuten esimerkiksi tuon kameran runko. Myrkkyjä tai keinotekoisia värejä ei käytetä lainkaan, vaan puu käsitellään lämmöllä eliöiden tuhoamiseksi, liima on myrkytöntä ja lelujen värjäämiseen käytetään vain luonnonmukaisia kasvivärejä. Jopa pakkausmateriaaleissa ja katalogeissa on otettu huomioon ekologisuus. 
Uusin tulokas lasten lelulaatikoihin on tuo kuvissakin näkyvä PlanToysin kamera, johon varsinkin isot pojat ihastuivat. Se on sopivankokoinen pieneen käteen ja sen läpi katsoessa linssistä näkee hauskasti kuvan monistuneena. Kamerassa on nauha, josta sitä voi kantaa, tai jolla sen voi ripusta avaikka naulakkoon. Meillä PlanToysin leluja löytyy jo useampia ja ne ovat kestäneet mielestäni loistavasti. Ei ole syytä, miksei hankittaisi tai toivottaisi niitä lahjaksi myös jatkossa. 

Toinen tärkeä juttu kaaoksen hallinnassa on oikeanlaiset ja -kokoiset säilytysratkaisut, joissa jokaisella lelulla on se oma paikkansa. Kun lapsetkin oppivat, minne jokainen lelu kuuluu, on siivoaminen helpompaa, mutta lelut myös löytyvät helpommin. Tiedätte ehkä kaikki, kuinka vaikea sitä yhtä tiettyä legoukkelia on etsiä niistä kymmenestä lelukorista ja se tuskin sieltä koskaan löytyy. Mutta jos lelut jo lähtökohtaisesti laitetaan leikin jölkeen omille paikoilleen, löytyy se tärkein lelu juuri sillä hetkellä kun sitä kaipaa. 

Mun mielestä lelusäilytys pitää olla myös niin, että lapsi ylettää siihen aina itse. Taaperon tapauksessa se tarkoittaa sitä, että ihan kaikki on hänen korkeudellaan eli tosi alhaalla. Meillä ehkä paras säilytyskaluste taaperolle on tuo Ikean Stuvan laatikkoarkku, johon mahtuu valtavasti isojakin leluja. Ollaan jaettu se vielä kolmeen osaan eri teemojen mukaan, näin autot, soittimet ja keittiötavarat pysyvät järjestyksessä ja niiden joukosta on helppo löytää oikeat lelut. Myös erilaiset lelukorit ja laatikot toimivat pinellä hyvin, niihin on myös itse helppo keräillä lelut siinä vaiheessa, kun ne on levitelty ympäri taloa. Korin tai laatikon voi myös helposti kantaa olkkariin, jolloin lapsi on helpommin valvottavissa. 

Mä ajattelen, että lapsilla pitää olla leluja. Tykkään palkita heitä leluilla ja ostaa heille niitä. Muistan itsekin lapsuudesta, kuinka ihana uusi lelu saattoi olla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsi pitäisi hukuttaa leluihin tai että hän saisi aina kaiken haluamansa. Se ei myöskään tarkoita, että leluja pitäisi olla paljon, niiden tulisi olla kalliita tai uusia. Leikki on lasten työtä, ja kivoilla leuilla se työ on erityisen mukavaa. 

Mitä sinä ajattelet leluista ja kuinka niitä teillä kulutetaan? Millaisia vinkkejä antaisit muille lelukaaoksen selättämiseen?