Täällä ollaan! Kliseisesti back in business! Ihan näin pitkää taukoa en tosin kaavaillut ja ajatuksena oli päivittää kuulumisia jo paljon aiemmin. Jotenkin lomailu vaan vei mennessään, enkä ole tätä ennen tainnut avata läppäriä muuhun tarkoitukseen, kuin laskujen maksuun ja Viaplayn katseluun. Piti ihan tarkistaa, ja viime käynnistä blogiin on huikea kolme viikkoa aikaa, tuo taitaa olla pisimpiä taukoja joita koko kirjoitushistorian aikana olen pitänyt!
Eikä siinä, tauko tuli tosiaan tarpeen. Lomailtiin melkein tuo koko aika koko perheellä, joten en halunnut itse vetäytyä muiden seurasta omaan rauhaan. Ja pakko myöntää, ettei minulla kovin suurta kirjoitusinspistäkään ollut. Sen olen jo vanhasta tottumuksesta huomannut, ettei inspiraatiota voi pakottaa. Se tulee kun on tullakseen. Ja nyt se tuli, mun toisiksi viimeisen kotiäitipäivän päätteeksi!
Tosiaan, vuosi vauhtui ja samalla päättyy yksi aikakausi, luultavasti ikuisesti. Mä en tule enää koskaanikinä olemaan kotiäiti, vaan työt tulevat rytmittämään arkea tästä eteenpäin oikeastaan aina. Valtava muutos se ei tietysti ole, onhan blogikin työllistänyt koko tämän vuoden. Silti sitä en laske ihan samanlaiseksi työksi kuin leipätyöni, johon pitää lähteä kodin ulkopuolelle, ja joka vaatii vähän toisenlaista intensiteettiä ja keskittymistä kuin blogi. Lomalla punnitsin sitäkin mahdollisuutta, että pitäisikö blogi vaan unohta aja keskittyä kaikkeen muuhun. Huomasin kuitenkin, että niin hyvää kuin tauko tekikin, koko ajan sen pitkittyessä kaipasin takaisin läppärin ääreen. Oli ihana ottaa pieni irtiotto, mutta ihan yhtä ihanaa on olla nyt takaisin.
Tämä teksti tulee kyllä olemaan niin täysin sillisalaattia kuin olla vaan voi, sillä mä en jotenkin nyt yhtään osaa jäsennellä ajatuksiani. Olen niin täpinöissäni alkavista töistä, siitä että tapaan taas päivittäin aikuisia ihmisiä ilman lapsia ja pääsen haastamaan itseäni ihan toisella tavalla kuin kotona. Odotan sitä, että mulla on vähän enemmän omaa aikaa ja että kotihoidontuen sijaan saan taas palkkaa. Kovasti odotan myöskin sitä, että lyhennetyn työajan vuoksi, mulla on edelleen vapaapäiviä viikolla ja pääsen tekemään vähän lyhyempää työviikkoa. Veikkaampa, että se jos mikä auttaa jaksamaan työviikot. Neljän päivän viikko kun tuntuu tosi paljon pienemmältä kuin viiden päivän!
Lomasta me nautittiin ihan täysillä, onhan tää meidän viimeinen loma ennen kesää, eikä kesälomankaan samanaikaisuudesta ole mitään takuita. Voi siis olla, että seuraavia perhelomia saadaan odottaa tovi. Mä sain onneksi siirrettyä viime kesän lomat vielä ensi kesälle, muutenhan kesälomaa olisi vain viikon verran, ja se tuntuu kyllä aivan liian vähältä. Lomailuja ennen pitäisi kuitenkin palautella taas työmoodi mieleen. Sen kanssa on varmasti tekemistä, onhan siitä kuitenkin kaksi vuotta kun olen viimeksi työtuolissani istunut!
Mutta lomat meni tosiaan hyvin. Oli niin ihanaa saada viettää aikaa ihan kunnolla koko perheellä, ilman mitää sitoumuksia tai pakkoja. Otettiin joululoma ihan tosi rennosti ja se kyllä tuntuu. Lapsetkin on olleet jotenkin erityisen nätisti, ja uskon sen olevan ihan vaan siksi, että meillä on ollut nyt niin paljon aikaa heille. Tuplista kylläkin jo huomasi, kuinka ikävä heillä oli ollut päiväkotikavereita, sen verran innolla he sinne tänään nimittäin suuntasi!
Joulu oli ihana ja vuodenvaihde oli ihana. Mun mieli on jotenkin vaan nyt niin rentoutunut ja zen, etten oikein saa kiinni mistään. Sitä en tiedä johtuuko se lomasta vai tänään olleesta hieronnasta, mutta olipa kumpi vain, olen siitä tosi onnellinen. Ja ettei nyt vaan liikaa ala ärsyttää mun ällöpositiivisuus, sattui meille ikäviäkin lomalla. Toinen auto nimittäin hajosi ja tiedossa on nelinumeroisen summan remppa. Niin ikävää kuin se onkin, en vaan jaksa jäädä tätä märehtimään. Asialle ei voi enää mitään ja auton kanssa kyse on kuitenkin aina vaan materiasta ja rahasta. Pahemminkin voisi aina käydä, joten kai turva vaipua epätoivoon, vaikka asiaa ajatellessa kovasti ärsyttääkin.
Huomenna mä viettelen mun viimeistä kotiäitipäivää, ennen kuin keskiviikkona aloitan oikein kunnon koulutusrupeamalla. Pari seuraavaa viikkoa tulee olemaan varmasti hektiset, mutta enköhän blogiinkin ehdi. Alkuun varmasti vaan vähän harvemmin, ennen kuin saan uuden arjen rytmeistä kiinni! Tällä viikolle yritän kuitenkin vielä saada vähän juttua meidän joulusta, taaperon päiväkodin aloituksesta ja menneestä vuodesta. Vuosi 2018 oli kaikin puolin ihana, se ansaitsee vielä ainakin yhden katsauksen! Sitä ennen täältä voi lukea vuoden suosituimmat postaukset!