Huomenna meille tulee Henkan kanssa yhteistä taivalta taaperrettua seitsemän vuotta. Hurjaa miten kauan siitä on kun ensimmäisen kerran tavattiin. Mä asuin vielä kotona, ja olin vasta täyttänyt 18 vuotta. Nyt meillä on yhteinen koti ja kaksospojat. Hassua. Enpä olisi silloin seitsemän vuotta sitten arvannut. Kysymyspostauksen yhteydessä pyydeltiin postausta meidän tarinasta. Joten tässä tulee! Oli kesä 2006, mä olin töissä teollisuusyrityksen arkistointipuolella ja työnkuvaan kuului paljon tietokoneella tehtäviä töitä, joten Hotmailin messenger oli usein auki. Minulla oli myös jonkin aikaa ollut profiilit irc-galleriassa ja kuvake.net:ssä, niinkuin silloin oli tapana. Facebookkia ei vielä ollut. Tai ainakaan mulla ei ollut siellä tiliä. (Metsästin eilen kuvia tähän postaukseen mun vanhalta koneelta.. Ja voi apua mitä “löytöjä” siellä oli..) Kadun varmaan vielä tän julkaisua, mutta saanko esitellä, Teini-Nelli!! Henkka opiskeli silloin ja oli kesätöissä samassa firmassa missä työskenteli opiskelujenkin ohessa. Työpäivät oli usein iltavuoroje, joten aamupäivät kului helposti kotona koneella. Henkallakin oli profiilit irc-galleriassa ja kuvake.net:ssä. Henkka kertoi bonganneensa mun kuvan kuvake.net:n etusivulta. Siellä kun näkyi aina samoihin aikoihin kirjautuneet muutkin käyttäjät. Sitä kautta Henkka avasi mun profiilin ja selaili kuvia. Ja kertoi ihastuneensa heti. Ensimmäinen Henkan mulle laittama kommentti oli sitä samaa sarjaa, mitä moni muukin kuvakkeessa saatu kommentti oli. Tarkkaan en sitä sanasta sanaan muista, mutta jotakuinkin näin se meni “vau, näytätpä upealta, olisi kiva tutustua suhun paremmin!” Kuva johon tuo kommentti tuli oli toi mun mustavalkoinen. Kuvakkeellahan on maine sellaisena seuranhakupalstana, ja se oli osa syy sille miksi itsekin siellä olin. Ja olihan kiva saada vähän itsetunnonpönkitystä niillä kehuilla. Itse seurustelin silloin, tosin “suhde” oli kaikkea muuta kuin vakava. Oli kiva seurustella, vaikka poika ei ollutkaan milläänlailla kiinnostava. Henkan kommentin jälkeen en voi sanoa ihastuneeni heti. Kävin tottakai katsomassa kuvat ja tykästyin siihen miltä Henkka näytti. Kuvin kommenttien perusteella sain sen kuvan, että Henkka seurusteli, joten päätinkin vastata ihan kiusallani jonkun kuvan alle. Ajattelin, että no jo on jätkä, seurustelee ja silti lirkuttelee muille tytöille! 😀 Ja hyvä että vastasin. Tässä ei oltaisi muuten. Henkka oli alusta asti se kiinnostuneempi osapuoli. Itse kun vielä “seurustelin” en niin hanakasti etsinyt seuraa. Monet aamut juteltiin messengerissä, ja viikon tuntemisen jälkeen Henkka laittoi numeronsa ja pyysi tekstailemaan jos viikonloppuna olisi tylsää. Hän oli itse lähdössä kavereiden kanssa laivalle, joten ei olisi koneella. Muistan silloin ajatelleeni, että tuskin laittaisin viestiä. Sunnuntaina oli kuitenkin eri ääni kellossa. Oltiin tyttöjen kanssa rannalla ottamassa aurinkoa ja juteltiin pojista. Huomasin, että puhuin paljon enemmän Henkasta kuin silloisesta poikaystävästä. Henkan kanssa juttelu oli helppoa. Vaikka keskustelut käytiinkin netin välityksellä, Henkkaan oli helppo ihastua. Vaikka muistankin vihanneeni sitä, että se käytti niin paljon hymiöitä. Ja aina jos sanan sisällä oli moi tuli siihen iso vilkkuva “moi”-hymiö. “Puhuttiin” paljon. Messengerissä, kuvakkeessa ja tekstarein. Henkka osasi sanoa aina ne oikeat asiat. Oli ihanaa huomata, kuinka joku piti minua niin kiinnostavana. Oli myös tosi outoa kuinka tunteista tuli niin vahvoja, vaikkei toista ollut koskaan tavannutkaan. Jossain vaiheessa tajusin ihastuneeni, Henkka oli mielessä useissa arjen tilanteissa. Edellistä suhdetta vaan en oikein saanut lopetettua. Poika oli armeijassa, ja oli aina jotenkin niin reppana kun nähtiin. Sitten lähdettiin tyttöjen bile/rentoutumislomalle Bulgariaan. Matkalla tuli selväksi, että halusin tutustua Henkkaan paremmin. Ikävöin keskusteluja Henkan kanssa päivittäin. Vaikka matkakohteessa oli paljon muitakin kivoja ja kiinnostavia poikia, kukaan ei vetänyt vertoja Henkalle. Henkka muisti mua joka ilta hyvän yön viestillä, vaikka viestit maksoivatkin tuhottomasti. Suomeen saavuttua silloinen suhde päättyi heti ja Henkka alkoi ehdotella kasvotusten tapaamista. Tapaaminen pelotti mua. En ollut kauhean varma siitä, olisinko tarpeeksi hyvännäköinen Henkalle. Pelkäsin myös, että iso ikäero (5 vuotta) olisi liian suuri, ja olisin liian teini Henkan makuun. Mietin myös, olisiko meillä kasvotusten mitään sanottavaa toisillemme. Yksi syyskuun viikonloppu Henkka sitten ajoi Joensuusta Lahteen. Nähtiin mun kaverin talon pihalla, tytöt halusi varmistaa ettei Henkka ollut mikään sekopää 😀 Kun ne vakuuttui, lähdettiin Henkan kanssa kahdestaan syömään ja istumaan puistoon. Olin pelännyt ihan turhaan. Juttelu oli yhtä helppoa kuin ennenkin, vaikka mahassa lentelikin perhosia. Vierekkäin istuessa tuntui kuin käsi olisi ollut tulessa. Ja voi että, kun se oli hyvännäköinen! Muistan vieläkin, että Henkalla oli musta t-paita ja farkut. Illaksi mentiin istumaan iltaa mun kaverin luo ja sieltä baariin. Baarissa sitten pääsin viimein Henkan kainaloon. Siellä sohvalla kun oli niin ahdasta, niin hyvällä syyllä pystyi painautumaan ihan kiinni. Se oli kyllä ihan parasta. Parin tunnin baarissa olon jälkeen liuettiin ulos ja lähdettiin meille. Jännitin sitä ekaa suudelmaa. Millaista se olisi, tuntuisiko se miltään, osattaisiinko me, vai olisiko se vaan sellaista säätämistä että molempien pää olisi koko ajan väärässä asennossa. No, aika klisee on että ensisuudelma vei jalat alta. No ei ihan kirjaimellisesti, mutta muistan (ja päiväkirja hehkuttaa) että kun Henkka suuteli mua, tuntui kuin lattia olisi keinunut, enkä tiedä olisinko pysynyt pystyssä jos Henkka ei olisi pitänyt musta kiinni. Silloin tätä tyttöä vietiin! Henkka lähti seuraavana päivänä takaisin Joensuuhun, enkä ollut ihan varma oltaisiinko yhteydessä sen jälkeen. Itse olin armottoman ihastunut, mutten ollut varma olinko itse tehnyt samanlaista vaikutusta Henkkaan. Malttamattomana odottelin, että kello tulisi niin paljon että se olisi päässyt Joensuuhun ja voisin alkaa odotella viestiä. No se viesti onneksi tuli ja monta seuraavaa. Jälkeen päin selvisi, että Henkka oli aivan yhtä ihastunut muhun kuin mä siihen. Ruotsin yo-kuuntelun jälkeen lähdin viikonlopuksi Joensuuhun. Siitä meidän kaukosuhde alkoi. Vielä ei seurusteltu virallisesti, vaikka itselle ainakin Henkka oli se ainoa. Ketään muuta en enää voinut kuvitella. Välimatka oli kauhea, mutta sitten ne yhteiset hetket ihan parhaita