Tää on otsikko, jota en olisi uskonut koskaan kirjoittavani. Vaikka Justuksen imetyksen suhteen toiveet olivat korkealla, haaveilin ja haaveilen edelleen viiden kuukauden täysimetyksestä ja vuoden kestävästä osittaisimetyksestä. Ja ainakin toistaiseksi viitteet siihen suuntaan on, että toiveissa onnistutaan.
Julki-imetys olikin sitten asia, josta ajattelin ettei tule tapahtumaan. Tissien kaivaminen esille julkisissa tilanteissa tuntui vähintäänkin epäsoveliaalta ja luonnottomalta, vaikka imetys itsessään on tuntunut aina hyvinkin luonnolliselta, eikä imettäminen tai tissien näkyminen katukuvassa haittaa lainkaan. Omiani en silti kokenut tarpeelliseksi vilautella tutuille tai tuntemattomille edes sen pienen hetken kun nänni on matkalla vauvan suuhun.
Mietin kaikkia harso- ja peittoviritelmiä, valmistauduin helpoilla vaatteilla ja kartoitin imetyshuoneita ja isoja vessoja aina ulkona liikkuessa jo raskausaikana. Harkitsin Söpö-imetyssuojan hankkimista, se kun vaikutti tällaiselle nolostelijalle juuri sopivalta.
Vauva syntyi ja alkuun tuntui muutenkin helpommalta vetäytyä makuuhuoneen suojiin imettämään. Varsinkin, kun istuminen pitkiä aikoja ei tuntunut vielä mukavalta ja makuuimetys tuntui pienen vauvan kanssa muutenkin helpommalta. Aluksi olin muutenkin tosi epävarma imuotteen kanssa ja makuulla olevalle vauvalle sain tissin aina varmemmin kunnolla suuhun.
Ihan pienen Justuksen kanssa en käynyt neuvolaa kauempana, joten imetyksen näkyvyyden kanssa ei tarvinnut kauheasti ongelmoida. Neuvolan odotusaula tuntui kuitenkin aika neutraalilta paikalta imettää, pyörihän siellä kuitenkin enimmäkseen naisia ja heitäkin aika vähän. Sitten tuli se aika ratkaiseva Lapsimessu-reissu, jossa koettiin se lopullinen julki-imetysläpimurto (:D) !
Olin etukäteen tutustunut, että imetyksen tuen -pisteellä oli rauhaisa olkkari imetykseen, ja sinne suunnattiinkin Justuksen kanssa ekan nälän iskiessä. Mun ongelma vaan oli nuo isot pojat, jotka oli mukana eikä heille tietenkään kovin mielekästä tekemistä imetystilasta löytynyt. Kovaäänisten leikkien, miljoonien kieltojen ja yhden karkkikipon tyhjentämisen jälkeen vannoin, että sinne ei enää palata. Siinä missä vauvan kanssa paikka oli optimaalinen, isojen lasten kanssa tila ei toiminut lainkaan. Seuraavalla kerralla päädyin imettämään poikien katsellessa autokisaa ja minun istuessa vähän sivummalla jakkaralla. Totesin, ettei kukaan varmaan edes huomannut minun imettävän. Vauvan pää peittää ne kriittiset ja jos kaula-aukko on kovin avara saa sen peiteltyä aika helposti harsolla.
Tuon reissun jälkeen imetin paljon vapaammin. Nyt Justusta tulee imetettyä melkeinpä just siellä missä nälkä yllättää. Puiston penkillä, leikkipaikalla, kahvilassa, ravintolapöydässä.. Itse koen, että imetys on soveliasta ihan jokaisessa sellaisessa paikassa, missä muutenkin voisi syödä. Mitenkään ylifanaattinen en kyllä imetyksen suhteen ole ja mulle on kyllä ihan fine, jos se jossain tilanomistajan mielestä ei ole soveliasta. Silloin toivon vaan, että minulle osoitetaan paikka, jossa Justuksenkin voi ruokkia. Tilanomistaja on mun mielestä tässä ratkaisevassa osassa. Kellään muulla ei olekaan sitten oikeutta tulla sanelemaan imetänkö vai en.
Mun kohdallani ratkaisevinta onkin ehkä olleet noi isommat lapset. Heidän kanssaan vessaan tai imetystiloihin ahtautuminen ei oikein onnistu, vaan helpompaa on etsia heille mielekäs leikkipaikka, jolloin imetys lähettyvillä on paljon stressittömämpi prosessi. JOs isoja ei olisi, en varmaan koskaan olisi edes ajautunut tilanteeseen, jossa koin vaan helpommaksi kaivaa tissin esiin siinä keskellä ihmisiä. Vain vauvan kanssa, olisin varmaan sitten sujahtanut vessakoppiin imettämään. Mutta menepäs sinne kahden eläväisen neljäveen kanssa..
Mitään negatiivista palautetta en imetyksestä ainakaan vielä ole saanut vaikkei rintavarustusta enää kauheasti tulekaan piiloteltua. Minusta on edelleen kohteliasta tiedustella kanssaihmisiltä, sopiiko että alan tässä nyt imettää, vaikka sen luultavasti tekisinkin kielloista huolimatta. Myös toisen kotona ollessa “pyydän lupaa” aina, sillä koen jokaisen olevan oikeutettu määrittämään millaista toimintaa kotonaan haluaa seurata. Jos olkkari-imetys keskustelun lomassa ei ole ok, kysyn mahdollisuutta mennä makkarin puolelle. Mikä sekin on ihan yhtä ok.
Kerran joku randommummo istui puistossa vieressäni kun imetin Justusta ja totesi kymmenen minuutin imetyksen jölkeen, ettei sitä tissiä nyt enää tarvitse työntää vauvan suuhun, hän on varmasti jo kylläinen. Muuten kokemukseni ovat vain positiivisia tai imetystouhut eivät ole herättäneet reaktioita suuntaan tai toiseen.
Edelleen mietin vaatteet sen mukaan, että imetys olisi mahdollisimman helppoa ja suosin kerronspukeutumista, jolloin ekan paidan voi huoletta nostaa ylös tai riisua pois. Alla on yleensä aina imetystoppi, jonka kanssa yhden tissin saa helposti esiin ilman että koko varustus näkyy.
Kaikkea sitä siis oppii. Edelleen olen aika hävelias avointen toppien kanssa, enkä viihdy niissä lainkaan. Imetys tuntuu kuitenkin olevan erijuttu, eikä Justuksen nälän yllättäessä ole niin justiinsa missä ollaan ja missä hän maitoannoksensa saa. Kerran imetin jopa seisten leikkipaikan kulmassa, kun vapaita penkkejä ei ollut. Useimmiten kuitenkin bongaan jonkin istumapaikan, jossa imetyskin sujuu helpommin.
Kuinkas te muut?
Tuntuuko julki-imetys luonnolliselta vai kaipaatko ennemmin omaa rauhaa?