Jokunen on tästä aiheesta jo kysellytkin. Ja monesti on kyllä itsekin pitänyt tästä kirjoittaa, jotenkin vaan inspis on ollut kovasti hakusessa. Mä olen lopen kyllästynyt tähän vuokralla asumiseen ja kerrostaloelämään. Ärsyttää maksaa isoa vuokraa tietäen, ettei siitä euroakaan jää itselle, varsinkin kun meillä olisi myös mahdollisuus siihe nomistusasumiseen. Myös asunnon soveltumattomuus lapsiperheelle kiristää hermoja, erityisesti keittokomero ja pienet makuuhuoneest on se juttu, jonka vuoksi kiristelen hampaita harvasepäivä.
Me on kuluneen vajaan puolen vuoden aikana kierretty valehtelemaata puolen sadan talon ja asunnon esittelyissä. Tähän saakka on painotettu käynnit omakotitaloihin, sillä se on se haave joka ainakin mulla tällä hetkellä on isoimpana. Uusista ja uudenveroisista taloista vaan ei ole vieläkään löytynyt sitä MEIDÄN TALOA. Mä tiedän että meillä on kova vaatimuslista ja varmasti sitä laskemalla hyviä vaihtoehtoja olisi roimasti. Onhan taloja kuitenkin tarjolla valtavasti!
En vaan kuitenkaan tiedä, olenko varsinkaan itse valmis joustamaan niistä vaatimuksista. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että jos tosiaan halutaan koko se meidän Hope to have -listan sisältö löytyvän tulevasta talosta, ei oikein ole muita vaihtoehtoja kuin alkaa rakentaa. Tähän mennessä vaan oltiin oikeastaan kuopattu koko rakentamisjuttu, sillä arki tuntuu tällä hetkellä niin vauhdikkaalta, etten usko meistä olevan siihen projektiin. Myös rakentamisen kallius hirvittää. Meidän vaatimuksissa puhutaan 150 neliön talosta, maalämmöllä ja omalla tontilla, eikä sellaisia vaan rakenneta alle kolmellasadalla tuhannella.
Nyt onkin ollut mun pakko madaltaa niitä vaatimuksia ja alkaa selailla vaihtoehdoissa myös rivi- ja paritaloja. Toki voitaisiin tyytyä pienempään ja ei niin mieleisiin omakotitaloonkin, muttei se nyt tunnu vaihtoehdolta. Paremmalta tuntuisi rauhoittaa nyt tämä tilanne, ostaa rivari ja remontoida se ja alkaa rauhassa etsiä tontteja ja talotoimittajia. Katsoa vähän mihin tämä meidän työ- ja palkkatilannekin kehittyy. Miettiä vielä, tarvitaanko me kolme lastenhuonetta vai riittäisikö kaksi.
Eniten tässä ärsyttää madaltaa niitä omia haaveita, sitä kun oli jo rakennellut mielessään vaikka kuinka hulppeita talovaihtoehtoja! Tiedättekö tunteen?
Puolta halvempi koti kyllä kiinnostaisi, saisihan sen ainakin sitten remontoida mieleisekseen. Ja toki se matalampi varainsiirtoverokin lämmittää mieltä. Mutta onko sitten kuitenkaan valmis madaltamaan niitä omia vaatimuksia ja odotuksia kotiin liittyen? Vieläkö sitä talohaavetta kuitenkin lykätään 2-5 vuotta? Meidän lapsethan menevät jo kouluun viiden vuoden päästä!
Isojen asioiden edessä ollaan, mitä te tekisitte?
Halvempi, vanhempi, huonompi ja pienempi omakotitalo vai isompi, uudempi ja halvempi rivi-/paritalo vielä ennen sitä unelmien taloa? Vai vieläkö maltetaan, ja luotetaan että se meille täydellinen omakotitalovaihtoehto tulee vielä vastaan?