Erityisesti kun lapsia on monta, ja itse ei aina pysty repeämään niin moneen osaan kuin ehkä haluaisi, pidän tosi tärkeenä näitä meidän iltahetkiä isojen kanssa. Väkisinkin tuplat jäävät välillä vähän paitsioon huomiostani, kun taapero varastaa siitä isoimman osan. Juuri siksi, pidän tiukasti kiinni meidän iltahetkestä isojen kanssa, jolloin olen vain heitä ja heidän juttujaan varten.

Kun hampaat on pesty, yöpuvut vaihdettu ja iltasatu luettu juttelen hetkisen kumpaisenkin lapsen kanssa. Mitä sulle kuuluu? Mikä oli tänään kivaa? Sattuiko jotain tylsää? Miltä susta tuntuu juuri nyt? 

Välillä lapsella ei ole sen kummampaa sanottavaa päivästään, mutta silloinkaan tätä hetkeä ei skipata. Silloin syntyy yleensä ne villeimmät tarinat ja hauskimmiten sepitetyt jutut. Koen nämä hetket meille tosi tärkeiksi, sillä haluan että edes yhden hetken päivän aikana jokaisella lapsella on se tunne, että hän voi kertoa omia juttujaan ja tulla kuulluksi. Tottakai parhainta olisi, että niitä on pitkin päivää ja onkin. Mutta illalla on kiva summata kaikki vielä yhteen. Kehua lasta jostain erityisestä, jutella siitä päivällä tulleesta isosta harmista tai kertoa vaan, että hän on aivan ihana poika, juuri sellaisena erityisen ihanana itsenään. Turhan helposti päivän kiireessä tulee vaan komennettua ja annettua negatiivista palautetta lapselle, joten ilta on ihana päättää niihin kivoihin juttuihin. Niihin joiss ahän on onnistunut ja joissa hän on erityisen hyvä.

Mä toivoisin, että tämä tapa tulee säilymään aina. Että muistan antaa jokaisena päivänä edes sen yhden hetken aikaani lapselle, sen pienen ajan jolloin kukaan muu tai mikään muu ei häiritse. Ajan ja paikan kertoa, jos päivällä onkin sattunut jotain ikävää. Toisaalta, haluan myös kuulla missä hän itse koki tänään onnistuneensa erityisen hyvin, tai mikä päivän tapahtumista oli kaikkein parhain. Usein näistä oivaltaa itsekin paljon, sillä harvoin omat ajatukset päivän huipuista vastaavat lasten huippuja. He ovatkin kokeneet jonkin pikkujutun merkityksellisenä, ovatkin ehkä oivaltaneet jotain hienoa tai oppineet jotain uutta. Jokainen keskustelu on aina yhtä yllätyksellinen, eikä etukäteen voi tietää millaiseksi se muodostuu. Tänään esimerkiksi juteltiin olohuoneessa nukkuvista merirosvoista toisen pojan kanssa ja siitä, kuinka riippukeinu omallakin pihalla olisi kiva ja toisen kanssa tulevasta mökkireissusta sekä siitä, kuinka hän odottaa taas tapaavansa mökillä olevan kissan ja esittelevänsä sille uuden paloauton. 

Mitä sulle kuuluu tänään -keskustelu on mun mielestä tärkeimpiä iltarutiineja mitä meillä on. Onko teillä samanlaisia tai vastaavia? Kuuluuko iltasatu tai -loru joka iltaan?

 postauksen kuvat © Little Red Frame Photography