Vieläkö meille voisi tulla neljäs vauva? Pienin täytti hetki sitten puolitoistavuotta ja ikätoverinsa ovat jo kovaa vauhtia tulossa tai jo tulleet isoveljiksi ja -siskoiksi. Meidän ja mun lähipiirissä on menossa oikein kunnon vauvabuumi, ja vuoronperään tutut ilmoittelevat uusista vauvoista. Olisiko kohta meidän vuoro, vieläkö meille tulisi vauva?
En usko, että meille tulee. Vauvakuume ja vastasyntyneen kaipuu on varmaan asioita, joista ei koskaan täysin pääse eroon. Valehtelisin jos väittäisin, ettei mulla yhtään ole vauvakuume. Onhan mulla, kovakin, mutta siihen se jääkin. Kuumeesta huolimatta, en haluaisi neljättä lasta. Vastasyntynyttä olisi ihana päästä tuoksuttelemaan, olisi mahtavaa kokea ne ensimmäiset päivät vielä kerran, ja ehkä vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Mutta vauvat kasvaa ja ennen vauvan tuloa on se raskausaika. Vauvat ei ole vastasyntyneitä aina, vaan pikkuhiljaa heistä kasvaa isompi vauva, sitten taapero ja lopulta koululainen.
Kolme on aina ollut mulle sopiva määrä. Kun silloin ennen lapsia mieheni kanssa juteltiin montako lasta haluttaisiin, oltiin molemmat samaa mieltä että 2-3 olisi hyvä. Se on määränä sellainen kompakti. Siihen riittää aika, rahkeet ja jaksaminen. Mahdutaan yhteen tavalliseen autoon, normaalin kokoiseen kotiin ja yhteen hotellihuoneeseen. Se on sellainen helppo lasten määrä ja perheen koko. Iso perhe, jossa sisaruksista on iloa toisilleen, mutta ei liikaa lapsia, jolloin oma jaksaminen ja resurssit kärsii.
Olisi ihana palata vielä joskus raskausaikaan ja vauvavuoteen. Se kuitenkin vaatisi neljättä lasta, johon ei olla kumpikaan mieheni kanssa valmiita tai halukkaita. Meillä on ihana kolmikko, jonka myötä meidän perhe on juuri oikeankokoinen ja -näköinen. Kolmen lapsen kanssa meillä on mahdollisuus harrastaa, matkustaa ja kokea. Elää muutakin aikaa, kuin jatkuvasti vauvakuplaa. Sillä onhan elämässä niin paljon muutakin mahtavaa, kuin vain vauva-aika.
Mä en näe itseäni suurperheen äitinä. Kolme lasta on sellainen määrä, johon mä pystyn. Joista jokaiselle mulla on aikaa. Joiden kanssa mulla on aikaa myös itselleni ja parisuhteelle. Neljäs lapsi tuntuisi liian vaikealta, se sekoittaisi meidän balanssin ja tekisi monesta arkisesta jutusta liian hankalaa. Kolmas lapsi ei tavallaan muuttanut käytännön juttuja juurikaan, neljännen myötä tarvittaisiin isompaa autoa, isompaa taloa ja vähemmän matkustelua. Kolmen lapsen kanssa mahdutaan hotellihuoneisiin, matkustelu ei ole liian kallista ja meillä on varaa tarjota kaikille kolmelle haluamansa harrastukset ja aktiviteetit. Mikä ehkä tärkeintä, me jaksetaan itsekin harrastaa ja touhuta heidän kanssaan. Uusi raskaus ja uusi vauva tarkoittaisi taas hetkeksi sitä, että itse olisin sidottu vauvaan ja isi keskittyisi isompiin. Nyt näiden kolmen kanssa meidän vanhemmuuskin on enemmän tasapainossa.
Lapsiluku on niin henkilökohtainen juttu, ettei siihen ole sitä oikeaa vastausta. Se ei ole edes luku, joka on täysin omista valinnoista kiinni. Mä en missään nimessä sano, ettei enemmän kuin kolme olisi jollekin toiselle hyvä, mutta meillä ja minulle kolme on se täydellinen. Yhtään enemmän olisi liikaa ja vähemmän liian vähän. Näin on hyvä ja tähän meidän lapsiluku jää, jos se vaan yhtään on meistä kiinni.
Hetki sitten olisin varmastikin lisännyt tän tekstin perään sen kuuluisan never say never -fraasin, mutta nyt ei tunnu edes siltä. Mä olen juuri nyt niin kovasti sitä mieltä, että en haluaisi neljättä lasta, joten se never say never ei vaan millään luonnistu. Neljäs lapsi tuntuisi luopumiselta niin monesta mulle tärkeästä asiasta, että se vaan tuntuu niin väärältä. Lapsen pitäisi kuitenkin tuoda aina mukanaan jotain ihanaa, ei viedä pois. Näiden kolmen kanssa kaikki sujuu, miksi sekoittaa tätä tasapainoa ❤❤❤