Olen monesti kirjoittanut blogissa, kuinka pojat käyvän nukkumaan Nunnun ja tutin kanssa. Moni onkin kysellyt, että mikä ihmeen Nunnu? Pehmolelu? Unilelu? Riepu? Rätti?
Nunnu on pehmeä dinosauruskankainen unirätti. Niin kovin rakas molemmille pojille. Uni tulee kyllä ilmankin, esimerkiksi vaunuissa nukkuessa Nunnua ei käytetä. Sängyssä nukkuessa se kuitenkin luo turvaa ja helpottaa nukahtamista. Vieraassa paikassa tai muualla kuin omassa sängyssä Nunnu tuttu tuoksu helpottaa rauhottumista ja nukahtamista. Uni on turvallista, kun lähellä on tutun tuoksuinen Nunnu.
Mistä ajatus Nunnuun sitten lähti?
Mun pikkusisko nukkui vauvana aina rätin alle. Silloin käytössä oli tavallinen harso, jonka sisko aina repi naamalleen. Äiti sitten keksi ommella siskolle oman rätin. Ihan varma en ole mistä Nunnu-nimitys rätille silloin tuli. Nimesikö sisko sen itse, vai syntyikö ajatus muualta? Nunnu kuitenkin kulki siskon unikaverina vuosia. Taitaa se vieläkin olla tallessa. Pari vuotta myöhemmin syntyneelle veljelle ommeltiin myös oma Nunnu. Vaikka samanlaista tarvetta harson alla nukkumiseen ei veljellä ollutkaan, Nunnusta tuli myös hänelle tärkeä unikaveri.
Perinnettä päätettiin jatkaa myös meidän lapsille. Nunnu olisi ehkä tullut muutenkin, mutta vasta luettuani tuteista vieroittamista käsittelevän tutkimuksen, vahvistui päätös Nunnujen tulosta taloon! Tutkimuksen nimeä en sen tarkemmin muista, mutta idea siinä oli se, että koska tutti yli 1-vuotiaalla on lähinnä vain lohdun tuoja, helpottaa vieroittamista se, että jokin muu kuin pelkkä tutti tuo myös lohdun. Kun lohtua tuo yhdessä sekä Nunnu että tutti, on helpompaa ottaa tutti pois käytöstä ja tarjota pelkkää Nunnua lohduttamaan harmin sattuessa.
Käytännön kokemusta mulla ei tästä ole. Meillä pojat syö vielä tuttia. Tarkoitus olisi lopettaa tutin käyttö kokonaan syksyn tullen ja mun jäädessä taas kotiin. Tällä hetkellä tutti on lähinnä käytössä autossa kiukkukohtauksien aikana sekä päivä- ja yöunilla. Päivisin pojat eivät tuttia syö, paitsi jos sattuvat sellaisen jostain löytämään. Tuntuu, että tutit ovat aina nukkumaan mennessä hukassa, ja sitten niitä päivän mittaan putkahtelee milloin mistäkin! 😀 Mutta aivan varmasti kerron miten se tutista luopuminen sitten käytännössä onnistuu!
Pojista huomaa jo nyt, että Nunnulla on aivan eri merkitys heille kuin tavallisella rätillä. Nunnu vie heti harmin pois, sitä hierotaan naamaan ja sitä haistellaan. Sitä selvästi rakastetaan. Unen tullessa Nunnu usein unohtuu, mutta aamulla se metsästetään taas haisteltavaksi. Kovinkaan tiheäasti en ole Nunnuja pessyt. Pesussahan se tuttu tuoksu lähtee pois! Jos Nunnu on selvästi likainen käy se automaattisesti pesussa tai jos edellisestä pesukerrasta on yli kaksi kuukautta. Jatkoa ajatellen oon miettinyt, jos pojille tekisi vara-Nunnut toisesta kankaasta.. Jos sattuisi käymään niin onnettomasti, että Nunnut joskus katoaisi, olisi kotona sitten vara-Nunnu. Mutta miten sen ihanan tuoksun saisi siirrettyä siihen vara-Nunnuun?
Löytyykö teidän lapsilta tärkeitä unileluja tai –riepuja?