Lähes tarkalleen vuosi sitten kirjoitin listan periaatteista, joita olin ennen poikien syntymää suunnitellut käyttäväni. Osahan näistä periaatteista oli lentänyt romukoppaan jo vuosi sitten ja osa toimi vielä siinä vaiheessa. Mikä on tilanne nyt, kun pojat ovat puolitoistavuotiaita?

Vuodentakaiset periaatteet voit lukea täältä!

1. Pojille luodaan heti synnyttyä yhteinen rytmi, josta pidetään kiinni.

Rytmi on yksi niistä asioista, joiden nimeen vannon edelleen. Ei meillä mikään minuuttiaikataulu ole, ja päiväohjelma liukuu vähän sen mukaan miten pojat heräävät. Kaikki tehdään kuitenkin useimmiten samassa järjestyksessä ja lähes samaan aikaan. Koen, että meidän arki on valtavan paljon helpompaa näin rytmitettynä, kuin ilman sitä. Pojat ovat myös samassa rytmissä, joka takaa äidille sen pienen hengähdystauon päivän aikana. Aamulla herätään 6-8 aikaan ja käydään heti potalla. Aamupuuro syödään hetki herättyä. Aamupuuron perään aamupesut ja päivävaatteet. Useimmiten viimeistään kymmeneltä ollaan ulkona tai muilla asioilla. 11-12 on lounas ja sen perään mennään potan kautta päiväunille. Päiväunia pojat nukkuvat 14-15 asti, jonka jälkeen taas pottaillaan ja syödään välipala. 16.30 on päivällinen ja 19.00 iltapala. Iltapalan jälkeen tehdään iltapesut ja pojat menevät nukkumaan 19.30-20.00.

2. Mahdollisimman pian pojille opetetaan, että päivässä syödään kaksi lämmintä ruokaa, välipala ja ilta- sekä aamupuurot. Koko perhe syö yhdessä.

Pojat syövät edelleen viisi ateriaa päivässä, joista kaksi on lämmintä. Välipalan ja iltapalan he syövät kaksistaan, muuten syömme yhdessä koko perheen voimin.

3. Pojat nukkuvat yön omassa sängyssä.

Yöt nukutaan edelleen omissa sängyissä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sairastellessa ja painajaisten(?) jälkeen lapsi otetaan meidän väliin. Muuten yö vietetään omassa sängyssä omassa huoneessa. 

4. Vauvoja ei nukuteta, vaan opetetaan nukahtamaan itse tutin ja unilelun kanssa.

Pojat nukahtavat sekä yöunille että päiväunille itse. Heidät viedään sänkyyn makuulleen, annetaan nunnu kainaloon ja toivotetaan hyvää yö- tai päiväunta. Joskus he juttelevat huoneessa keskenään pitkäänkin, varsinkin päiväunille käydessä. Huoneeseen kuitenkin mennään vasta toisen itkiessä ja silloinkin vältetään liikaa kontaktia lapseen. Rauhoitetaan, ja asetetaan jälleen nukkumaan. Meidän tapa saattaa kuulostaa julmalta näin kirjoitettuna, mutta itse uskon sen olevan vaan hyväksi kaikille. Syliin tai tissille nukuttaminen ei olisi onnistunut meillä millään, ja siitä olen vain iloinen. Alusta saakka aloitetut rutiinit helpottavat sekä poikia, että meitä vanhempia.

5. Lasten ei tarvitse katsoa tv:tä.

Edelleen olen sitä mieltä, ettei pienen lapsen tarvitse välttämättä katsoa tv:tä. Jatkuvaa tv:n päälläpitoa vastaan olen ehdottomasti. Jos tv:tä katsotaan, sitten siihen keskitytään. Se ei ole koskaan meillä päällä vain muuten vaan. Useimmiten pojat katsovat päivässä kaksi muumijaksoa, joista jaksavat seurata alku- ja loppumusiikin. Kaksi muumijaksoa (tai jotain muuta) tuntuu ihan riittävältä vielä pitkään.

6. En osta pojille leluja.

Ostan pojille leluja, mutta enimmäkseen kirpparilta. Vien vanhat ja käyttämättömät lelut myyntiin, jotta tavaraa ei ole ihan tuhottomasti.

7. Pojat saa vain kauniita puuleluja.

Tällä hetkellä vihaan puuleluja. Ne saavat paljon enemmän tuhoja aikaan kalusteissa ja lattiassa kuin muoviset!

8. Olohuoneeseen saa tuoda kerrallaan vaan kolme lelua. 

Tän ei ole tarkoituskaan vielä toimia. Poikien on vaan parempi pitkään leikkiä olohuoneen lattialla, jossa heihin on näköyhteys. Tämä periaate koskee enemmän sitä aikaa, kun pojat on isompia ja osaavat leikkiä keskenään. Silloin leikit ja lelut ovat leikkihuoneessa.

9. Lelut siivotaan yhdessä iltaisin.

 Pojat auttavat jo jollain tavalla. Useimmiten siivoan lelut kuitenkin yksin poikien ollessa iltapesuilla. Päivän mittaan yritän muistutella lelujen siivoamisesta ja ennen päiväunia kasataan usein legot yhdessä laatikkoon.

9. Joka päivä syödään vihanneksia ja hedelmiä.

  Syödään, muttei aina ihan joka aterialla. Joka aterialla on kuitenkin hyvä tavoite johon pyritään.

10. En anna lapsille eines- tai valmisruokaa.

Ovat pojat eines- ja valmisruokiakin syöneet, mutta ne eivät kuulu heidän viikottaiselle ruokalistalle. Paristi kuussa nappaan Saarioisen äitien lihaperunasoselaatikkoa pojille lounaaksi. Sen sijaan puolivalmisteita käytetään arjen ja ruuanlaiton helpottamiseksi paljonkin. En pidä valmis- tai puolivalmisruokia automaattisesti pahana, vaan niissäkin kannattaa valikoida. Suolan ja lisäaineiden määrän tarkistamisella löytää äkkiä ne paremmat vaihtoehdot ruokapöytään. 

11. Teen vauvojen soseet itse hedelmä- ja marjasoseita lukuunottamatta.

Poikien mahat eivät oikein kestäneet purkkiruokaa ja mun mielestä suurinosa niistä haisi vaan pahalle. Ensimmäisen vuotensa pojat söivät käytännössä vaan itsetehtyjä soseita. Koin sen vaan helpommaksi ja halvemmaksi niin.

12. Vauvat sormiruokailee.

Vasta kymmenkuisina pojat alkoivat sormiruokailla joka aterialla. Siihen saakka lusikoin heille ruuat suuhun. Yksitoistakuisina he oppivatkin käyttämään lusikkaa, eikä sormiruokailua enää tarvittu. Kahden kanssa sotku oli niin kauhea, ettei tosiaan kiinnostanut antaa niitä sosepöperöitä heille omiin käsiin! 😀 Nyt pojat syövät kaiken itse ja vain puuron kanssa avustetaan toisella lusikalla. Ja mikä parhainta, ruokailut ovat useimmiten oikein siistejä.

13. Ruualla ei pelleillä. Jos ei maistu, sitten ei syödä.

Ei pelleillä. Jos ruokaa aletaan heitellä tai hakata pöytään noustaan pois pöydästä. Samoin jos ruokalappu revitään pois ja tuolissa noustaan seisomaan ruokailu päättyy. Toimii meillä hyvin ja pojista tietää aina, milloin maha on täynnä. Pojat ilmoittavat itse ruokailun päättyneeksi repimällä ruokalapun pois ja sanomalla “ti” tai “iitti”. Lautasta ei pakoteta syömään loppuun, mutta jos pöydästä kerran nousee, ei ruokaa enää sillä kerralla tarjota. Jos ruokaa syödään vaan lusikallinen niin ok, mutta muutakaan ei sitten tarjota. Lisää saa aina, en vaan millään usko siihen että yksikään lapsi voisi syödä liikaa ruokaa.

14. En osta pojille Me&I:n vaatteita. Tyhmiä kuoseja ja kauhean kalliita.

Olen ostanut ja saatan ostaa jatkossakin. Tällä hetkellä molemmilla on yhdet mustat Miikkarin haaremit pandataskulla. Kuoseista en tykkää useimmiten vieläkään, mutta laadusta voin maksaa jos kiva vaatekappale tulee vastaan. Pelkän merkin vuoksi en kuitenkaan suostu ostamaan mitään. Esimerkiksi pompin housuja meille ei tule enää yhtiäkään, niiden järkyttävän huonon laadun vuoksi, vaikka pomp de luxista muuten tykkäänkin ihan valtavasti!

15. Pyydetään anteeksi ja kiitetään, eikä oteta toisen kädestä.

Anteeksi pyydetään halaamalla ja kiitos sanotaan “ti” tai “iitti”. Kumpaakin pojat osaavat tehdä myös pyytämättä ja ovat valtavan suloisia pyytäessään toisiltaan anteeksi 😀 :,) Kädestä viedään ja siitä nousee hirveä meteli. Välillä tavara luovutetaan kiltisti takaisin, välillä väkisin. Harjoitellaan 😀

16. Poikia ei vertailla toisiinsa, eikä heitä kutsuta kaksosiksi.

Ulkopuoliset ja vieraat aina tiedustelevat poikien kaksosuutta, mutta itse en osaa heitä kaksosiksi sanoa. Minulla on kaksi yksivuotiasta poikaa ja that’s it. Vertailun kanssa on vaikeampaa, sillä sitä tekee usein tiedostamattaankin. Ääneen vertailua pyritään kuitenkin poikien kuullen välttämään ja usein jos sukulaiset sitä tekevät, tulee muistutettua poikien olevan kaksi yksilöä, jotka eroavat toisistaan monin tavoin.

17. Joka päivä halaillaan, pussaillaan ja sanotaan ääneen että rakastetaan.

JOka päivä halaillaan pussaillaan ja sanotaan ääneen että rakastetaan. Muussa voin joustaa tilanteen mukaan, ja muita periaatteita haudata ja unohtaa, mutta tässä olen ehdoton. Haluan poikien joka päivä tietävän kuinka äärettömän rakkaita ja tärkeitä he ovat meille.

Mistä periaatteista ja päätöksistä te olette lipsuneet kasvatuksessa?