Mistä se johtuu, että tietyt virstanpylväät tuntuvat niin kovin rankoilta! Tässä tapauksessa nyt tuo taaperon opettaminen omaan sänkyyn ja siinä samalla tutista luopuminen. En mä muista, että nämä asiat olisi tuplien aikaan olleet yhtään hankalia. Vaikka he samass aiässä taaperosänkyyn siirtyikin, muistelen, että he nukkuivat siellä tosi nätisti läpi yön. Tutitkin jätettiin tuplilla pois jo puolentoista vuoden iässä. Toista se on tämän kuopuksen kanssa.
Tutti on yksi asia, josta ollaan mieheni kanssa puhuttu aina että pitäisi ja pitäisi. Pitäisi löytää itsestä voimaa luopua siitä, mutta ei vaan millään viitsisi. Meidän taapero on niin kovasti tutin perään, varsinkin kotona, etten vaan millään jaksaisi käydä sitä taistelua, vaikka tiedän kyllä että PITÄISI. Siksi meillä siirryttiinkin ensin taaperosänkyyn (sänky saatu JOLLYROOMsta), ennen kuin alettiin käymään näitä tosissaan kuluttavia taisteluita.
Ennen taaperosänkyä, kuopus nukkui pinnasängyssä omassa huoneessa. Omaan huoneeseen siirto tapahtui kymmenen kuukauden iässä, samalla kun jätettiin yötissi pois. Omaan huoneeseen siirto oli mulle oikeastaan rankempi paikka kuin vauvalle, sillä etäisyys meidän välillä tuntui jotenkin niin kovin suurelta. Ratkaisu oli kuitenkin ihan oikea, sillä meidän molempien ja samalla myös mieheni yöunet paranivat huimasti.
Läpi yön nukuttuja öitä taaperolla on ollut vain muutamia, pinnasängyssä nukkuessaan hän edelleen heräili X-määrän, mutta yritettiin aina rauhoittaa hänet omaan sänkyyn. Poikkeuksen poikkeuksen poikkeuksia tehtiin ihan vaan joskus, kun otin hänet viereen nukkumaan.
Taaperosängyn tullessa taapero nukkui vielä pinnasängyssä ja suunniteltiin hänen hetki siinä vielä jatkavan. Lapsi itse vaan päätti toisin, kun oli yhtenä aamuna kiivennyt itse pinnasängystään pois. Pinnis lähti varastoon ja alettiin valmistella taaperoa uuteen sänkyynsä. Alkuun oli yhtä riehumista. Sänky ei taaperon mielestä ollut tarkoitettu yhtään nukkumista varten, vaan siellä pyörittiin ja riehuttiin.
Ensimmäiset yöt omass auudessa sängyssä olikin tosi rikkonaisia ja isi taisi nukkua patjalla lattialla yön jos toisenkin, kun kuopus ei vaan millään suostunut jäämään sänkyynsä. Mutta siitä se sitten lähti. Aina ollaan “nukutettu” hänet sänkyynsä, mutta pikkuhiljaa se on vaan sujunut helpommin ja nopeammin. Meidän nukutus ei varsinaisesti ole nukutusta, vaan taapero laitetaan sänkyynsä nukkumaan pupun ja tutin kanssa, hänelle luetaan satu tai lauletaan laulu ja sanotaan hyvää yötä. Toinen vanhemmista jää hänen huoneensa lattialle istumaan kunnes hän on unessa. Yleensä riittää vartti, pahimpina iltoina puoli tuntia.
Alkuun meillä meni tosi hyvin. Taapero hipsi meidän huoneeseen neljän ja viiden välillä, muttei se haitannut kun oma uni jatkui heti siitä kun lapsen oli nostanut meidän väliin. Pikkuhiljaa tuo meidän sänkyyn tulo on kuitenkin aikaistunut ja nyt taapero heräilee jo ennen puoltayötäkin, eikä millään meinaa rauhoittua omaan sänkyynsä. Hänellä on selvästi jokin läheisyyskaipuu, sillä uni tuli heti äidin tai isin kainalossa ja siinä hän nukkuukin tyytyväisenä heräämättä aamuun.
Mä olen antanut olla. Uskon, että jokin aiheuttaa sen, että kuopus kaipaa meidän vanhempien lähelle. Onko se sitten päiväkoti, ikä tai jokin muu, lähellä on selvästi parempi joten olkoon siinä. Uskon, että nukutaan kaikki nyt paremmin kun ollaan perhepedissä, vaikka ahdasta välillä onkin. Jossain vaiheessa, kun omista yöunista on valmis joustamaan, pidetään luultavasti unikoulu jossa taapero yritetään opettaa nukkumaan omass asängyssään yö, ja tulemaan vasta aamulla meidän vanhempien sänkyyn. Nyt ei vielä ole aika sille.
Mulle riittää tässä vaiheessa se, että taapero nukahtaa omaan sänkyynsä. Ja se, että hän nukkuu. Rankinta olisi takuulla se, jos yöllä pitäisi hyssytellä ja nukuttaa lasta moneen kertaan. Joten en valita tästä, vaikka välillä kovasti toivoisinkin, että meidän sänky olisi ihan vaan meille aikuisille, ja ettei joka yö tarvitsisi herätä kääntämään poikittain nukkuvaa taaperoa parempaan asentoon. Mutta tää on nyt tätä just nyt.
Sänkyhän on muuten oikein ihana ja kaunis, hauskaa olisi, jos siellä joku nukkuisi pidempään kuin kolme tuntia yössä! 😜