Pakko sanoa, että “Uudet tuulet” on ehkä kulunein blogiotsikko ikinä! Mutta käytänpä sitä silti, sillä se nyt vaan kuvaa seuraavia kuukausia melko tyhjentävästi.
Mä en ole blogin puolella edes kertonut, että Henkan lähtiessä viime syyskuussa Jyväskylään töihin, me laitettiin meidän asunto myyntiin. Silloin toivottiin, että asunto menisi äkkiä kaupaksi, jotta meillä olisi koko perheenä mahdollisuus asua Jyväskylässä. Asunto ei mennyt kaupaksi, eikä meitä tosiaan oltu tehty asumaan erossa viikkoja, joten Henkka sai onneksi työkuvipt järjestymään niin, että paluu Joensuuhun onnistui. Kovasti silloin mietittiin, mitä asunnon kanssa tehtäisiin. Niinkuin tulloin muistaakseni kirjoitin, haaveiltiin kumpikin omakotitalon ostosta. Todettiin kuitenkin asuntomarkkinat sen verran huonoiksi, ettei meidän ainakaan väkisin kannattaisi luopua meille niin sopivasta asunnosta. Päätettiin kuitenkin jättää asunto hiljaiseen myyntiin. Yleisiä näyttöjä järjestettiin ihan vaan pari, ja asunnonostajat pääsivät katsomaan asuntoa yksityisnäytöissä niin halutessaan.
Aika kului, eikä järkeviä tarjouksia tullut. Oltiin jo päätetty, että alihintaan ei asuntoa myytäisi. Odotellaan sitä ostajaa, joka maksaa asunnosta saman kuin me kolme vuotta sitten, tai enemmän. Toki tiedostettiin jo silloin, että se haave pitäisi ehkä jossain vaiheessa kuopata, jos asunto haluttaisiin saada myytyä. Onhan asuntojen hinnat kuitenkin niin alhaalla nyt. Eikä se haitannut. Oltiin tehty tulevaisuuden suunnitelmia siltä pohjalta, että asutaan ainakin mun hoitovapaan ajan tässä, ja vasta mun löytäessä työpaikan lähdetään miettimään omakotitalon ostoa tai rakennuttamista.
Ja sitten tuli se viimeisin asuntonäyttö, jossa yllättäen saatiinkin tarjous, josta ei vaan voinut kieltäytyä. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että meidän pitäisi saada asuntomme tyhjäksi huhtikuun loppuun mennessä, jotta uudet asukkaat pääsevät muuttamaan. HURJAA!
Kaikki kävi niin vauhdilla sitten lopulta, ettei oma pää tahdo pysyä mukana. Kovasti ollaan tämä viikko pyöritelty ja suunniteltu. Mietitty ja pohdittu, mitä tulevaisuudelta halutaan. Nyt alkaa olla meidän viimeiset hetket valita se meidän asuinkaupunki. Pojat ovat vielä pieniä, joten heitä ei mikään sido vielä tänne. Mulla ei ole työpaikkaa johon hoitovapaalta palata, ja graduakin voin kirjoittaa missä vain. On siis vain Henkan työ, joka aika pitkälle määrittää meidän asuinpaikan. Ja Henkka itse haaveilee kunnollisesta urakehityksestä ja vaihtoehdoista työpaikkojen suhteen. Pakkohan se on myöntää, että Joensuu on aika heikoilla työpaikkojen määrän suhteen.
Aika, oikeastaan lähiviikot, näyttää mihin meidän perhe suuntaa. Onko se vuokra-asunto Joensuussa, vai kentien vuokra-asunto pääkaupunkiseudulla tai muualla etelä-suomessa? Vuokra-asunto se jokatapauksessa on. Niin paljon kuin mä sitä omakotitaloa haluaisinkin, niin nyt ei vaan ole sen aika.