Pikkuhiljaa kesä alkaa kääntyä syksyyn. Ei onneksi ilmojen puolesta, sillä ainakin täällä Lahdessa kesä antaa nyt elokuussa parastaan! Ihanat helteet ovat saapuneet, ja mä olen ainakin innoissani! On huippua saada vielä hetki nauttia kesän lämmöstä ja siitä ettei ole mitään velvollisuuksia. Kohta kuitenkin kylmä ja märkä syksy on täällä ja tätä lämpöä ikävöidään varmasti moneen kertaan!

Monessa blogissa ollaankin jo kirjoiteltu päiväkotiarjesta, ja ihan pianhan se koittaa meilläkin! Tarkkaa alkupäivää ei vielä ole, poikien hoitopaikkakin on vielä hakusessa. Tiedossa kuitenkin on, että parin kuukauden sisään Rasmus ja Kasper aloittavat päiväkodin.

Itse olen tästä paitsi innoissani, myös toki vähän haikeana. Pitkään ollaan kuitenkin oltu poikien kanssa kolmisin kotona, ja oon alkanut tottua tähän kotiäiteilyyn. Onhan se omalla tavallaan kuitenkin tosi ihanaa! Huomaan kuitenkin itsestäni, että kaipaan jo arkeen muutakin kuin lasten kanssa touhuilua. Odotan innolla sitä, että pääsen käyttämään päätäni, syömään lounaan rauhassa ja kuulemaan välillä omia ajatuksianikin.

Poikien hoito tulee ainakin tämän syksyn olemaan osa-aikaista. Kolmena päivänä viikossa he ovat hoidossa, jotta itse saan keskityttyä niinä päivinä täysillä opiskeluun ja gradun tekoon. Kesättä sitten mietitään lähempänä, kun on tiedossa millä aikataululla oma valmistuminen toteutuu ja palaanko miten nopeasti töihin.

Päiväkotiarki luonnollisesti mietityttää, sillä onhan se varmasti iso muutos kotihoitoon tottuneille pojille. Veikkaan kuitenkin, että he tulevat nauttimaan hoitopäivistä täysillä. Kumpikin lapsistamme on niin kovin sosiaalinen ja utelias touhuaja, että toiset lapset ja uudet aktiviteetit ovat heistä varmasti hieno juttu! POikien puolesta en kauheasti osaa siis päiväkodin alkua jännäillä. Ikä ja kehitysaste tuntuu hoidon aloitukselle juuri sopivalta! Ja onhan heillä aina turva toisistaan!

Uutta päiväkotiarkea ajatellen onkin tehty pieniä hankintoja pitkin kesää. Poikien vaatekoko on pysynyt pitkään 92cm ja vasta nyt pikkuhiljaa aletaan siirtyä 98:n. Vaatteet siis odottavat nimikoimistaan ja ulkovaatevalikoimakin alkaa olla hattuja lukuunottamatta hankittu. Vähän ehkä jo innoissani odottelen niitä kirpeitä syysaamuja, kun uudet ihanat vk-vaatteet saa kaivaa esiin! Mutta kaikki ajallaan, vielä kuljetaan shortseissa! Reput saapuvat ihan näinä päivinä, tossut pitäisi vielä ostaa ja pojille pitäisi tehdä nunnut myös päiväkotikäyttöön.

Päiväkotiarjessa ehkä eniten jännittää se, kuinka Rasmuksen ja Kasperin yksilöllisyys huomioidaan päiväkodissa. Monesti saa kuulla sitä, että kaksoset niputetaan paketiksi, eikä heitä tunnisteta kuin värikoodatuista vaatteista tai nimilapuista. Tämä onkin asia, joka varmaan nostetaan esille heti ekoissa keskusteluissa. Vaikka itse usein tuleekin käytettyä yleisnimitystä pojat/lapset, toivon ammattikasvattajat näin ei tekisi. Rasmus ja Kasper ovat päivähoidon aloittavat sisarukset, siinä missä muutkin isommilla ikäeroilla olevat.