Ennen lapsia, silloin kun oli aikaa eikä tullut seurattua blogeja, tv ja kirjat oli mulle se tapa, jolla vietin omaa vapaa-aikaa. Rentouduin ja rauhoituin niiden parissa. Henkan kanssa jaetaan yhteiden kiinnostus ja mielenkiinto leffoihin ja sarjoihin. Se harrastus meillä on säilynytkin läpi raskaus- ja vauva-ajan. Aika jota siihen voi käyttää on vaan vähentynyt.
Opiskeluaikana telkkarista tuli seurattua jos jonkinlaista sarjaa. Oli huippumalleja ja täydellisiä naisia. Pari tuntia päivässä saattoi ihan kevyesti mennä telkkarin ääressä. Mutta silloin taas tietokone oli mulla enemmän työ- ja koulujutuille. Nyt homma on vähän toinen ja tietokone onkin se, joka syö mun vapaa-ajasta ison siivun. Tv:tä tulee katsottua ihan tosi harvoin. Monina päivinä sitä ei avaa ollenkaan, tai sitten katsotaan Henkan kanssa sen kautta pari jaksoa sen hetken suosikkisarjasta illalla ennen nukkumaan menoa. Nyt ollaa molemmat ihan koukussa Game of Thronesiin!
Koskaan meillä ei ole ollut tapana se, että tv olisi päällä ihan muuten vaan. Mä vihaan taustamelua ja siksi ei kotona ollessa tule avattua telkkaria vain siksi, että aikaan saisi elämisen ääniä. Radion avaan joskus tunniksi tai pariksi, mutat sitäkään en oikein kaipaa. Rakastan hiljaisuutta! Ja monesti myös kaipaan sitä.
Lasten ilmoitettua saapumisestaan, juteltiin Henkan kanssa aika paljonkin siitä, millainen meidän tv- ja tabletti/puhelinpolitiikka lasten kanssa olisi. Oltiin molemmat aika samoilla linjoilla siitä, että niiden käyttöä lapsilla tulisi rajoittaa. Mun mielipide ylläriylläri oli taas hieman voimakkaampi kuin Henkan.
Luin hetki sitten tutkimuksen, jossa tutkijat olivat sitä mieltä, että tv:n katselu pitäisi kieltää alle kolmevuotiailta. Tutkimuksen olivat julkaisseet brittiläiset lastenlääkärit, joiden mukaan ruutujen tuijottaminen aiheuttaisi vaurioita lasten aivojen kehitykselle. Ruuduiksi luettiin tietokone, tv ja videopelit. Pohjan tälle tutkimustulokselle antoi se, että tuijottaessaan ruutua, lapsen aivot eivät saa samnlaisia virikkeitä kun ollessaan vuorovaikutuksessa aitojen, vaikkapa äidin kasvojen kanssa. Jenkeissä ja Kanadassa onkin jo virallisina suosituksina, ettei alle kaksivuotias saisi katsoa tv:tä ollenkaan ja sitä vanhemmaltakin se pitäisi rajoittaa kahteen tuntiin.
Toisen tutkimuksen mukaan taas tv:n katselu hidastaa lapsen puheenkehitystä. Tv:tä katsoessa lapsi keskittyy liikkuvaan kuvaan. Hän ei ole vuorovaikutuksessa keneenkään eikä siis opi samalla tavalla uusia sanoja ja äänteitä kun vanhempiensa kanssa jutellessaan. Tämän tutkimuksen mukaan alle kaksivuotiaat eivät myöskään hyödy opettavaisista videoista mitenkään, sillä he eivät vielä kykene ymmärtämään näkemäänsä.
Tutkimuksen tehnyt lääkäri myös toteaa, että mitä vähemmän luonnollista puhetta lapsi kuulee, sitä heikommin hänen puheensa kehittyy. Lapsi oppii matkimalla, ja tv:n kautta kuultu puhe ei taas mahdollista matkimista samalla tavalla, sillä lapsi ei näe kuinka äänteet muodostuvat. Tämän tutkimuksen mukaan aktiivinen ja passiivinen ruudun katselu oli yhtä huonoa. Passiivisessa katselussa lapsi kuulee äänet ja ei osaa tällöin kohdistaa huomioitaan ihmiseen joka hänelle puhuu. Lapsi ei erota tavuja tai ymmärrä mistä suunnasta mikäkin ääni tulee. Vanhempien lapseen kohdistama puhe on hyödytöntä jos taustalla kuuluu tv:n ääni. Sama pätee radioon. Aktiivisessa katselussa lapsi taas tuijottaa ruutua, eikä pysty keskittymään kuulemiinsa ääniin.
Mitä ajatuksia nämä tutkimukset teissä herättävät? Minkä verran teillä katsellaan tv:tä?
Mun mielestä tässä, niin kuin kaikessa muussakin kannattaa käyttää maalaisjärkeä. Meillä ei tv ole päällä koko ajan. Useimmiten se avataan poikien jo nukkuessa jos silloinkaan. Paristi viikossa pojat saattavat katsoa hetken muumia tai pikku kakkosta. Mielenkiinto ei kuitenkaan yleensä riitä kuin maksimissaan kymmenen minuuttia ja meillä onkin ollut tapata sammuttaa tv, jos pojat eivät sitä katso.
Tv:n katsominen ei ole mun mielestä hyväksi lapselle. Se, että meidän alle kaksivuotiaat sitä katsovat n. tunnin viikossa, ei mun mielestä kuitenkaan ole ongelma. Se antaa yleensä mulle mahdollisuuden tehdä ruokaa, hörpätä kahvin rauhassa tai vaihtaa vaikka petivaatteet sänkyihin. Pahempana mä pidän juurikin niitä pitkiä hetkiä tv:n edessä sekä sitä passiivista katsomista.
Autoon me on mietitty keskipaikalle pidikettä tabletille. Ei siksi, että pojat katsoisivat muumeja joka kerta kun lähdetään kauppaan, vaan siksi, että joskus pitkällä matkalla kun he eivät muuten viihdy, olisi meillä jokin kikkakolmonen taskussa. Uskon, että meille se teline vielä tuleekin.
Tekniikka ja erityisesti tietotekniikka on nykypäivää. Mä olen sitä mieltä, että lapsi, joka ei ikinä ole saanut pelata tai käyttää tietokonetta tai tablettia on aika pulassa aloittaessaan koulun. Jopa mä olen sitä ikäluokkaa, joka on tarvinnut atk-taitoja paljon jo koulussa ja erityisesti nyt työelämässä. Ja mun yläastevuosista on kuitenkin jo yli kymmenen vuotta aikaa! Mitä se tulee sitten meidän lapsilla olemaan!
Lapsi, varsinkaan alle kaksivuotias ei vaan tarvitse niitä taitoja. Hänen ei tarvitse osata käyttää tablettia tai osata pelata angry birdsia. Kolmevuotiaalle voi kuitenkin mun mielestä jo ladata vaikka muistipelin tablettiin. Pelit, joiden avulla lapsi oppii, ovat mun mielestä vaan hyvästä. Tässä tullaan kuitenkin sitten siihen jälleen kerran, että vanhempi on sitten se, joka tätä käyttöä rajoittaa. Lapset koukuttuvat pelaamiseen ihan hetkessä, eikä mun mielestä lapsen tarvitse pelata kuin vaikka puolituntia päivässä. Eikä se pelaaminen saa olla keino pitää lapsi hiljaisena. Vanhempi voi vaikka pelata lapsen kanssa. Kuitenkin siinä vaiheessa, jos pelaamisesta tulee lapselle henki ja elämä, pitäisi ottaa takapakkia. Kohtuukäyttö pelaamisessa, niin kuin kaikessa muussakin on mun mielestä kaiken a ja o.
Meidän lapsille tullaan siis hankkimaan joko yhteinen tai omat tabletit. Enkä mä näe siinä mitään pahaa. Rajoilla rajataan se, että lapsi hyötyy laitteesta, eikä se aiheuta haittaa hänen kehitykselleen.
Tv:tä, tietokonetta tai niitä tabletteja ei kuitenkaan tulla ikinä laittamaan lastenhuoneisiin. Niitä käytetään vanhempien valvoessa, ei illalla, eikä varsinkaan yöllä. Tv tai tietokone lapsen huoneessa vaikeuttaa helposti lapsen unta, ja hyvät yöunet ovat kuitenkin kasvavalle lapselle ihan hirveän tärkeitä!
Wiit ja PS Move ovat mun mielestä taas ihan positiivinen juttu pelimarkkinoilla. Ne voivat parhaimmillaan olla osa koko perheen laatuaikaa tai kannustaa lasta uusien harrastusten ja liikunnan pariin. Pahimmillaan ne taas aiheuttavat lasten peliaddiktiota ja pitävät heidän poissa sosiaalisista kontakteista.
Nyt on teidän vuoro! Kommenttia kehiin! Mitä sinä tästä ajattelet? Ajattelenko taas kuin tiukkismutsi, vai mennäänkö teilläkin kasvatuksessa samoilla linjoilla?
*kuvissa pikkujätkät 9kk