Viime yönä meidän nuorimmainen täytti jo kaksi viikkoa. Toisaalta aika tuntuu huitelevan hirveää vauhtia, vastahan hän syntyi. Toisaalta, tuntuu kuin hän olisi ollut osa meidän perhettä aina.

Arki on lähtenyt tosi kivasti käyntiin, ollaan selvitty nelistään lasten kanssa jo yhdestä kokonaisesta päivästä ja parista aamupäivästä. Onhan kaikki kovin uutta, mutta loppupelissä mennään aika samalla kaavalla. Jo raskausaikana tuli aamupäivä kulutettua sohvannurkkaa, ennen kuin suunnattiin lasten kanssa ulos ja syötiin lounasta. Nyt tuota nurkkaa kulutetaan vauvan kanssa tissitellen, isompien leikkiessä tai katsellessa piirrettyjä. Vaikka kivasti sujuukin, ei tää kaikki ihan auvoista kuitenkaan ole. Vaikka isot pojat onkin ottaneet vauvan tosi kivasti vastaan, äitiä he silti koettelevat. Arkeen on tullut paljon isommassa osassa mun uhmaaminen ja vastaanväittäminen, mikä on aiemmin ollut aika minimissään. Toki ymmärrän poikien reaktion, kaikki on vielä niin uutta, mutta kyllä se hermoja syö silti varsinkin kun keinot noiden tilanteiden ratkaisemiseen täältä sohvan pohjalta on aika vähäiset.

Luulen ja toivon, että tämä uhmavaihekin tästä helpottaa, kunhan päästään arkeen vielä paremmin kiinni. Tarkoitus olisi myös järjestää isoille pojille vähän enemmän yksin aikaa niin mun kuin isinkin kanssa, jolloin varmaan nämä uhmakohtauksetkin vähän hiipuu. Enimmäkseen pojat kuitenkin ovat ottaneet uuden tilanteen vastaan hienosti. Hienommin kuin osasin edes odottaa!

Vauvakin on ollut ainakin vielä aika helppo tapaus. Hänellä on kaikki hyvin, kunhan ruoka on tarjolla asap ja uni tulee silloin kuin väsyttää. Vauvalla alkaa olla jo oma rytmikin, vaikkei tämän ikäisellä se tietysti niin tarkka olekaan kuin isommalla.

Vauvan housut saatu RAILA DESIGN

Aamuisin heräillään syömään yhdeksältä, tankkaillaan parin tunnin heräilläoloaikana kaksi tai kolme kertaa ja ruvetaan sitten nuokkumaan sitterissä tai sylissä. Vauva nukkuu päivällä kolme, välillä neljäkin tuntia ja syö sitten taas parin tunnin ajan kaksi kolme kertaa. Sitten nukutaan taas kolme tuntia, ennen kuin heräillään pikkuhörpylle kuudeksi. Illalla vauva on hereillä tunnin verran, ennen kuin alkaa tankata yötä varten. Seitsemästä kymmeneen hän oikeastaan syö ja vetää välissä aina vartin ja puolen tunnin torkkuja, jotta jaksaa taas jatkaa tankkaamista. Kymmenen aikaan maitoöverit vaatii veronsa ja vauva on ihan valmis kapaloitavaksi omaan kehtoonsa. Unta riittää nelisen tuntia ja kahdelta herätäänkin taas tankkaamaan. Nyt useampana yönä vauva on syönyt kahdesta viiteen tunnin välein aina yhden tissin. Tosin, mä itse nukahdan aina sen kymmenen minuutin tissittelyn jälkeen, joten en tiedä nukkuisiko vauva pidempään jos olisin itse heräillä vaihtamassa tissiä kun edellinen on syöty loppuun. Vielä seitsemältä vauva hörppää vähän maitoa ja nukkuu sitten taas yhdeksään.

Kuten ehkä tuosta päiväohjelmasta näkyy, meillä on syömiset lähteneet tosi kivasti käyntiin! Jos muistatte, tää oli niitä asioita joita raskausaikana jännitin kaikista eniten. Vajaa viikon ikäisenä meillä oli rintakumi käytössä parin päivän ajan, mutta sillä viimeistään saatiin imuote hiottua sen verran hyväksi, että nyt sujuu hyvin jo ilmankin. Painokin on hienosti noussut jo syntymäpainoon, enkä voisi olla ylpeämpi siitä, että kaikki tämä on onnistunut vain mun omalla maidolla. Jonkin verran olen myös pumpannut maitoa talteen, jotta isikin pystyy vauvan silloin tällöin syöttämään. Eilen vauva saikin ekoja kertoja yhdet setit pullosta, kun mä suuntasin aamuksi ripsihuoltoon. Hienosti oli pullokin maistunut ja mua odotti kotona oikein tyytyväinen pikkumies!

Osa viime postauksessa kyselikin vauvan ihonväristä, sehän on hieman keltainen, tai oikeastaan jopa oranssiin taittava. Huolissaan ei kuitenkaan tarvitse olla, sillä luonnollisesti tuota väriä ja vauvan vointia seurataan tarkasti niin kotona kuin neuvolassakin. Bilirubiiniarvo oli kotiutuessa koholla, muttei kuitenkaan niin korkea, että se vaatisi hoitoa. 

Kaikki hyvin siis täällä, ensi viikkohan meillä oikeastaan vasta onkin se kunnon tulikaste, kun isi palaa normaaliin arkirytmiin ja on poissa kotoa koko päivän. Mutta kyllä mä uskon että me selvitään! ✌

Synnytystäkin olen taas alkanut palautella mieliin, ja josko ensi viikoksi saisin jo julkaistu sen synnytyskertomuksenkin!