“Onko teillä aina noin siistiä, vai siivoatko kuviin?”

“Ei voi olla, kyseessä kuitenkin lapsiperhe.”

“Teidän koti on tosi sieluton, kun kaikki on noin tiptop ja valkoista.”

“Miksi pitää olla noin valkoista ja steriiliä, kyllä lapsiperheessä elämä saa näkyä!”

“Oppiiko teidän lapset koskaan leikkimään eri genren leluilla, jos kaikki on noin tiukasti lajiteltua? Lapsella on oltava oikeus sotkea.”

“Miksi lapsenkin huone pitää olla noin valkoinen? Missä kaikki väri ja elämä?”

Tässä on vain osa niistä kommenteista, joita blogini on vuosien saatossa saanut. Eikä meillä edes ole kovin valkoista. Siisteys ja vaaleus tunnutaan yhdistävän siihen, ettei meidän koti ole kodikas tai että lapsilta evätään lapsuus.

Mun vastaus näihin on, että kyllä lapsiperheessä voi olla siistiä ja vaaleaa, eikä se välttämättä tarkoita että sen siistiyden eteen tarvitsisi tehdä sen enempää työtä, kuin minkään muunkaan sävyisessä kodissa. Siistiys ja puhtaus lähtee mun mielestä ihan muista asioista, kuin siitä minkä värinen matto on. Ja toisaalta, ei koti ole sieluton, olipa se sisustettu mihin sävyyn vaan. Kodin tekee kuitenkin ne ihmiset, ei sohvan väri.

Mä siivoan kuviin. Sisustuskuviin. Jos teen postauksen vaikka meidän olohuoneesta mä laitan tyynyt nätisti, petaan sängyn ja suoristan maton. Kerään lelut ja oion sohvatyynyt. Tottakai, blogi ja insta on niitä mun hyvänmielen paikkoja, enkä halua kaaosta kuviin. Samaa haen itsekin instagramista ja blogeista, inspiraatiota, hyvää mieltä ja kuvien ihastelua. Lienee päivänselvää, että kaikilla on välillä sotkuista, sekaista ja tavarat väärillä paikoillaan. Mutta vaikka näin on, on meillä useimmiten niin siistiä, että kuvat voi vaan räpsäistä ilman sen kummempia siivoiluja tai sommitteluja. Tai sitten ainakin ottaa sellaisesta kuvakulmasta, ettei keittiön tasolla oleva astiakasa näy. Mä en viihdy sotkussa ja sekaisuudessa. En vaan osaa istua sohavlle, jos vaatteita lojuu lattioilla tai koti on muuten vaan kaaoksessa. Silloin vaan mielummin siivoan sen ajan kun se vaatii ja istun sohvalle vasta sitten. Kun tavaroilla on omat paikkansa, ei siivoaminenkaan vie kauaa. Lapsetkin on meillä opetettu, että kun käsketään viemään lelut olkkarista pois, ne viedään. Oma leikkihuone voi sitten olla millaisessa kaaoksessa vain, kunhan lelut poistuvat olkkarista ja keittiöstä. Ja meillä nelivuotiaat osaa tän kyllä. Leikkihuoneen tavararäjähdys ei häiritse mun fengshuita lainkaan. Vaikka se onkin sisustettu myös omaa silmääni miellyttämään, on se silti lasten valtakuntaa, ja sen toiminnot on tehty lasten mielen mukaan. Heillä on paljon värikkäitä muovisia leluja, joilla vaan sattuu olemaan oma paikkansa. Näin siivoaminen, silloinkun leikkihuone siivotaan, on helpompaa ja sujuvampaa. Lapset tietävät lelujen paikat. Se on kätevää, sillä silloin he useimmiten myös löytävät tavaransa. Tai ainakin osaan silloin itse ohjeistaa, missä se tietty auto ehkä olisi. Mä en myöskään anna lasten katsoa telkkaria tai pelata tabletilla ennen kuin lelut on siivottu olohuoneesta. Se tuntuu usein olevan ihan riittävä kannuste siihen ,että isompikin lelumäärä kulkeutuu omaan huoneeseen. Siivoamiseen kehotan myös pitkin päivään, en vain silloin illalla. Pienet leikit on helpompi siivota kuin isot, eikä sotkukaan nouse ihan mahdottomaksi. Puhtaanapitoon meillä on pari helppoa sääntöä, joiden myötä mustikkatahroja ei ole tarvinnut kalusteista koskaan pyyhkiä. Lasten kasvot ja kädet on pyyhitty aina ruokailun jälkeen. Siitä saakka, kun he oppivat itse nousemaan pois pöydästä, heidän opetettiin että ennen keittiöstä poistumista kasvot ja kädet pyyhitään keittiöpyyhkeeseen. Tämä on jo niin juurtunut lapsiin, että se tulee ihan luonnostaan kyläpaikoissakin. Toinen, jonka avulla koti pysyy siistinä, on ettei meillä syödä tai juoda muualla kuin pöydässä. Vesipullot on nyt olleet poikkeukset, kuten leffaillatkin ja muutamat välipalahedelmälautaset. Mutta muuten syöminen ja juominen tehdään keittiössä.

Lupailin niitä vinkkejä, joten tässä tulee! Nää ei tosiaan ole mitään kummallisia, ihan perusjuttuja, mutta näiden avulla siisteyskin on taas vähän lähempänä!

1) Älä jätä siivousta hetkeen X. On helppo ajatella, että siivoan sitten huomenna, ylihuomenna tai illalla. Ei, siivoa nyt. Sotku vaan kasvaa ja sotkuisuus ruokkii sotkuisuutta. Siistiä keittiötä pitää helpommin siistinä kuin sekaista. Sotku ei vähene vaan kasvaa ja lopulta projekti tuntuu ylitsepääsemättömältä.

2) Siivoa koko ajan jotain. Kun aina mennessään ja tullessaan siivoaa vähän, on koti aina vähän siistimpi. Esim, eteisen tason ohi kävellessä nappaan siinä lojuvat mainokset ja vien ne paperin keräykseen. Sohvan ohi kulkiessa otan siitä mukaan vaatteet ja heitän ne pyykkikoriin. Kengät kaappiin, koristetyynyt sängyille.. HUomaamatta tulee siistiä.

3) Keksi jokaiselle tavaralle oma paikka ja säilytä niitä siellä. Ja älä hanki sitä rojulaatikkoa, johon heität kaiken millä ei ole paikkaa. Kehittele ihan joka jutulle oma paikkansa, niin huomaat ettei ne lojukaan enää ympäri kotia.

4) Siivoa lasten kanssa. Alkuun tää on tosi raskasta ja ärsyttävää, mutta pikkuhiljaa pienetkin oppivat. Kun siivoamista on aina tety, se tulee luonnostaan. Vaatii muistuttelua, mutta kantaa hedelmää koko ajan enemmän. Esim sisään tullessa lapset laittavat kengät ja takit kaappiin, hatut ja hanskat laatikkoon. Näin mulla on pari juttua vähemmän hoidettavaa itselläni. Tällä keinoin myös lapset oppivat, että siisteys on vaan elämäntapa. Sotkussa ei ole kiva olla ja tavarat löytyy helpommin kun ne on omilla paikoillaan.