Hitsit, tein viime vuoden näitä joka kuukaudesta, ainakin melkein, ja nyt tänä vuonna olen vähän ikävöinyt näitä kuukausipostauksia. Jotenkin en osaa ilman näitä koirjoitella ihan peruskuulumisia, ja sitten tuntuu että ne jää ihan kertomatta. Että katsotaan, jos vaikka nämä ottaisi takaisin valikoimiin! Mitäs te tykkäätte? Kuukausikuulumiset vai ei?

 Syyskuu alkoi meidän nuorimmaisen neuvolalla. Isojen kerhot oli jo alkaneet, joten ekaa kertaa päästiin neuvolaan ihan kaksin Justuksen kanssa. Mikä siis ihanaa sekin, sillä nyt pystyin keskittyä ihan vaan neuvolakäyntiin. Justuksella kaikki sujuu tosi kivasti. Hän kasvaa pääasiass aäidinmaidolla ja hienosti kasvaakin. Painoa oli piirun verran alle 9kg ja pituuttakin pari senttiä vajaa 70cm. +1 käyrää mennään, ihan niinkuin isotkin pojat tuon ikäisinä. Justuksen käsi jäi synnytyksessä vähän jumiin, tai joku naksahdus siitä kätilön mukaan kuului, ja pari päivää se olikin ihan violetti. Solisluu oli kuitenkin kunnossa eikä se ole koskaan aristanut, mutta nyt olen ollut huomaavina ettei Justus käytä sitä kättä. Neukkutäti sitä seuraili, mutta arveli sen johtuvan vain siitä, että toinen puoli on Justuksella vähän vahvempi. Seuraillaan. Otettiin normaalit rokutusohjelman rokotteet, joista ei onneksi oiretta tullut.

Joku ruokakärpänen kai puraisi ja leivoin syyskuussa ylipäätään normaalia enemmän. Mustikkapiirakka, jonka ohjeen jaoin blogiinkin, leivoin Justuksen nimipäiville. 

Syyskuussa meidän pihat myöskin muokattiin loppuun, samaan aikaa kun naapuritonttia myllättiin. VIikon verran pihoilla oli kaivuri, joka tietysti poikien mielestä oli huipuinta ikinä. Useasti käytiin sitä ihastelemassa. Kahvi oli taas päivän sana yhden rikkinäisen yön jälkeen. Kahvi on muutenkin ollut jotenkin vähän turhan isossa asemassa mun arjessani. Pitäisi ehkä hieman vähentää taas..

Junaradat. NÄitä rakennetaan meillä melkein päivittäin. Mä olen niihin itse ihan koukussa, on huippua tehdä erilaisia risteyksiä ja mutkittelevia ratoja, plus että pojat viihtyy tän leikin parissa piiiitkääään. Ja Justus, hänestä on ihana seurata radalla puksuttavaa junaa.

Rasmuksen kanssa vietettiin vähän laatuaikaa kaksin kaupassakäynnin merkeissä. Tehdään tosi usein näin, että jaetaan vähän lapsia vain yhden aikuisen seuraan, jotta hekin saavat vähän spessuaikaa. Tuntuu, että lapset nauttivat tästä ihan valtavasti!

 Kerho tosiaan alkoi isoilla elokuun lopulla ja me oikeastaan aina taitetaan nuo matkat kävellen ja pyörillä. POjat pyöräilee tai potkuttelee ja mä kävelen Justusta vaunuissa työntäen. Toi on kiva tapa saada vähän hyötyliikuntaa paitsi itselle myös lapsille. Oonkin päättynyt, että autolla voidaan mennä vain ja ainoastaan vesisateella. Katotaan kuin käy! Blogissa mietin lasten harrastuskuvioita ja Justus aloitteli syöttötuolissa istumisharjoituksia. Maisteltiin kiinteitä, mutte tuntui ettei vauvaa oikein kiinnostanut, joten ei jaksettu väkisin. Paremmalla hetkellä sitten uusiksi.

Kerhoajoista otin kaiken irti. Justuksen nukkuessa tein joko rästikotijuttuja tai sitten vaan olin. Aika monesti join aamun toiset kahvit ja lueskelin tai katselin Netflixixtä sarjoja. Syyskuuss aonkin tullut syötyä suklaata ihan liikaa, niinkuin tuo yksi kuva kertookin. Olen koukuttunut siihen maraboun Japp-suklaaseen, ja valehtelematta sitä hujahtaa levyllinen ihan hetkessä. Ei se kumma ole, että vyötärö on edelleen kadoksissa.

Ja Mukikakkuja me tehtiin lasten kanssa myös useampi välipalaksi. Paristi ihan sokerisina ja muutamasti makeutettiin banaanilla ja hunjalla. Aika herkkua niinkin, muttei silti ole aidon voittanutta!

Ja iiks! Me käytiin lintsillä! Käytiin tutustumassa Vaunuaittaan yksi lauantai ja ostamassa sieltä Justukselle vaunut. Samalla kyläiltiin mun siskolla Vantaalla, shoppailtiin JUmbossa ja vietettiin ilta Lintsillä. POjat oli tietysti ihan pähkinöinä ilmaislaitteista, aika pelottomasti kiersivät ne kaikki. Ja me aikuiset otettiin pari kertalippua jokaiselle ja käytiin muutamassa laitteessa. Puuvuoristorata on kyllä mun suosikkini. Siinä vaan on sitä jotain!

 Mun ystävä otti pojista veljeskuvia ja niitä jaoinkin useamman paitsi instaan myös tänne blogiin. Samalla kirjoitin veljeydestä ja sisarussuhteista ylipäätään. On ihan huippua, että lapset saavat kasvaa tämmöisessä sisarusparvessa. Katsokaa nyt, mitä söpöläisiä he ovat! Isot näyttää jotenkin niin isoilta