No nyt ollaan kotona. Vihdoin. Alkoihan toi sairaalassa olo jo kyllästyttää. Kaikenkaikkiaan oltiin osastolla 5 päivää + tämä päivää puolille päivin asti. Muuten varmaan oltaisiin päästy jo vähän aikaisemmin, mutta ensin seurattiin poikien sokeriarvoja ja sitten haluttiin vielä varmistus sille, ettei bilirubiiniarvo olisi liian korkea. 
No, mutta kaikenkaikkiaan hyvä, että oltiin noinkin pitkään sairaalassa. Ainakin kaikki on nyt pojilla kunnossa 🙂
Aluksi pojat pääsi meidän kanssa vuodeosastolle. Molempien sokeriarvoissa huomattiin kuitenkin laskua, joten ne meni seurantaan. Lisäksi B-vauva Onni oli vähän laiska syömään ja unohti välillä syömisen yhteydessä hengittää ja menikin välillä vähän harmaaksi. Lastenlääkäri sitten päätti, että Onni hakee vauhtia syömiseen sitten lastenteholta. Vaikka oltiin osattu varautua siihen, että toinen tai molemmat pojista sinne joutuu, tulisi se kuitenkin vähän shokkina. Molemmat kun oli kuitenkin syntyneet yhdeksän pisteen vauvoina.
Olikin aika kamalaa käydä ensimmäistä kertaa katsomassa Onnia, kun se siellä keskoskaapissa makasi nenämahaletkussa. :'( Tuli itelle tosi tyhmä ja itsekäs olo, että oonko mä nyt pakottanut mun pienen liian ajoissa tähän maailmaan. Jos se ei ole vielä kypsä.. Vähän olo parani kun Onni edistyi niin hyvin, että pääsi jo tavalliseen sänkyyn. Sokereita kuitenkin tarkkailtiin edelleen. Oli myös epäilys infektiosta, johtue lapsiveden aikaisesta menosta. Näin ei sitten kuitenkaan lopulta ollut ja ainoaksi ongelmaksi muodostui ne sokerit. Sunnuntaina Onni sitten viimein pääsi osastolle meidän kanssa.
Tänä kolmena päivänä, joka oltiin sitten vietetty Aarteen kanssa kolmistaan oli Aarteeseen ehtinyt jo saada voimakkaan kiintymyssuhteen. Se on mun pieni. Onniin kiintymyssuhteen luominen oli vaikeampaa, kun ei voinut olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Vieläkin Aarre tuntuu tutummalta ja siitä on ihan jatkuvasti huono omatunto. Onneksi ollaan nyt kotona, niin molempiin poikiin pääsee tutustumaan ajan kanssa. Vaikka kyllähän ne on aika unisia tapauksia molemmat! 😀 Syö ja nukkuu. Vartti ennen syömistä jaksetaan ehkä seurustella, mutta sekin vähän vaihtelevalla menestyksellä..
Mutta nyt lähipäivät kuluukin tiivisti vauvoihin tutustuessa. On ne vaan niin mielettömän suloisia