Kaikki blogit vilisee nyt näitä muistelupostauksia. Mun piti tehdä tää jo eilen, mutta en vaan millään ehtinyt. Nyt koitan tässä illanvalmistelujen lomassa väsätä tätä..

Tammikuussa maha (Rv 13-17) alkoi kasvaa. Pahoinvointi ja väsymys vaivasi. Söin Primperaneja, joilla pahoinvointi pysyi työpäivän aikana hallinnassa. Illalla en jaksanut mitään. Uni tuli viimeistään kahdeksalta eikä mikään muu kuin kylmä ruoka maistunut.

 Loppukuusta lähdettiin Henkan kanssa talvilomalle lappiin. Pari päivää ennen reissua, oksentelu loppui melkein seinään.. Väsymys vaivasi silti edelleen. Lapissa hiihdettiin talven ensimmäiset ja viimeiset hiihdot, sen jälkeen ei enää nivuset kestäneet.

Helmikuussa nautittiin talvesta ja raskaudesta. Maha oli sopivan kokoinen, jotta liikkuminen oli vielä mahdollista. Pahoinvointi ja väsymys oli poissa ja vauvojen liikkeetkin jo tuntuivat. Loppukuussa oli rakenneultra, jossa saatiin melko varma poikalupaus molemmista! Muutenkin oli helpottava kuulla, että vauvoilla oli ultrauksen perusteella kaikki kunnossa, eikä ennenaikaisuuden merkkejä ollut näkyvissä.

 Helmikuussa tehtiin suuri osa isoista hankinnoista hankinnoista. Pelkäsin, että mikäli joudun aikaisessa vaiheessa vuodelepoon, en enää pääse itse ostoksille. Oltiin perhevalmennuksessa ja reissattiin Tampereella, Lahdessa ja Kuopiossa.

Maaliskuun alussa väsymys alkoi taas painaa. Hemoglobiini tippui alas, eikä rautakuurikaan nostanut sitä. Alimmillaan se kävi alle sadassa. Kävin kuukausittain kontrolleissa äitipolilla, mutta aina vauvoilla oli kaikki hyvin. Kasvoivat jopa vähän käyrien yläpuolella. 

 Maaliskuun puolen välin jälkeen alkoi sairasloma raskausviikolla 26. Kohdunkaula oli pehmennyt ja kanava lyhentynyt. Lisäksi harjoitussupistukset vaivasivat.

 Äitiyspakkaukset tuli ja tein itse Henkalle isyyspakkauksen.

 Väsymys oli ihan mieletön. Sekä fyysinen, että henkinen. Elämä pyöri enimmäkseen nukkumisen, syömisen ja sohvalla olon ympärillä. En uskaltanut kauheasti liikkua, kun pelkäsin tilanteen etenemistä kohdunsuulla. Vasta jälkeenpäin näistä kuvista näkee miten mielettömän väsynyt olin. Raskaus ja muut yksityiselämän ongelmat kuormitti valtavasti. Ei siis mikään ihme, että tolloin Viaplay oli paras kaveri 😀


 Huhtikuussa väsymys vaivasi edelleen. Laittelin kotia kuntoon vauvoja varten. Nettishoppailin ja nautin keväästä. Huhtikuun puolenvälin kontrolli jatkoi sairasloman aina äippäloman alkuun asti. Lisäksi tuli määräys vuodelepoon. Kohdunkaula oli lyhentynyt lyhyessä ajassa paljon ja riski vauvojen syntymälle oli suuri. Osastolle en joutunut vaan lepoa sain jatkaa kotona. Kuitenkin heti kipeän supistuksen tullen käskettiin tulemaan heti sairaalalle. Olo oli epävarma.. Millainen se kipeä supistus olisi?

 

Toukokuun alussa tehtiin vielä reissu Lahteen. En tajua miten uskallettiin, vauvathan olisi voineet syntyä sinne. Oma pää taisi olla vaan niin sekaisin kaikesta, että pakko oli päästä jonnekin täältä neljän seinä sisältä. Kaikki sujui onneksi hyvin ja rv 30 :n jälkeen helpotti henkisesti. Viikot olivat vauvojen kannalta jo tosi hyvät ja uskalsin ottaa vähän rennommin. Vuodelepokin peruttiin ja sain luvan liikkua. 

 Liikkumisluvasta innostuneenä lähdettiin Ikeaan tekemään viimeiset hankinnat. Mulle järjestettiin ihanat Baby Showerit ja malttamattomana odottelin vauvojen syntymää. Kaikki oli jo valmiina, enää kerrytettiin viikkoja.

Kesäkuussa se sitten tapahtui. Musta tuli äiti, Henkasta isi ja meistä perhe, kun meidän pienet ihmeet syntyivät Rv 36 13.6.2013