Mä olen sellainen, joka motivoituu matalasta vaa’an lukemasta, uusista treenivaatteista ja kiristyneestä vatsan ihosta. Kiristävät housut, kolme kiloa enemmän näyttävä vaaka tai pitkään kaapissa lojuneet treenikuteet ei motivoi mua lainkaan. Ne saa vaan mut helpommin hurauttamaan kauppaan ostamaan suklaata.

Mä olen pahimman luokan tunnesyöjä. Palkitsen ja lohdutan itseäni herkuilla, enkä useimmiten edes tunne morkkista siitä. Suklaa oikeasti parantaa oloa jos koko päivän on potenut paskamutsi-fiilistä. Tai tuo vielä leveämmän hymyn huulille, kun koko päivän on jaksanut kiukkuavia taaperoita ilman äänen korottamista. Lisäksi mä rakastan syömistä. Mulle ruoka ei tosiaan ole polttoainetta. Sen on oltava hyvää ja maistuvaa. Syöminen ja hyvä ruoka on mulle nautinto.

Ymmärrätte siis varmasti nyt hyvin sen, että mä olen jojoilija. Mun paino nousee ja laskee 68-73kg välillä ihan koko ajan. Nyt se on pörrännyt seittemässäkymmenessä jo ikuisuuden, ihan vain koska en saa itseäni niskasta kiinni ja tiukentamaan syömis- ja liikkumisrutiineja. Hyvä timmiytymistatsi katoaa aina, kun lapset sairastavat tai itse makaan sängynpohjalla puolikuolleena. Joo, ei mikään tekosyy, mutta mä olenkin heikko! 😀 

Mun ihannepaino on tuo 68kg. Se on se paino, jossa on helppo pysyä ja jossa mun kaikki vaatteet istuu hyvin ja nätisti. Siinä mun vointi on hyvä ja viihdyn itseni kanssa. 65kg on se mitä tavoittelen ja mistä haaveilen, mutta vain paristi mun itsekuri on kestänyt sen. Nyt häihin on kolme kuukautta (KOLME, siis KOLME! Apua KOLME!!) aikaa ja mulla on vielä mahdollisuudet tohon 65 kiloon. Joten nyt se pylly ylös sohvasta ja herkut pois kaapista!

Mun ihannesuunnitelmissa, sali kutsuu mua kolmesti viikossa, vaunulenkki kerran viikkoon ja oma juoksulenkki kahdesti. Ruokavaliosta tippuu napostelu pois ja sinne tulee enemmän proteiinia ja vähemmän leipää. Peruskauraa siis, mutta takuuvarmasti rankkaa pari ekaa viikkoa, kun kroppa huutaa sokeria ja napostelua!

Jotta mä oikeasti saisin tästä jotain motivaatiota, tulee joka maanantai tän seuraavan 12 viikon ajan postaus kuinka edellinen viikko sujui! Tänään olen tsekannut mittani ja ensi viikolla kurkistetaan mitä niille on käynyt, vai onko mitään. Tän loppukirini aloitin jo viime keskiviikkona, ihan vaan että saisin ne nesteet ja turvotukset pois ennen kunnon starttia!

No mutta entä ne herkut? Nii.. Nyt alkuun ihan minimissä. Pääsiäisenä en herkutellut ollenkaan, vaan korvasin herkut proteiinipatukalla ja dippilautasella. Ja laittilimpparilla. Jatkossa saatan sallia itselleni yhden herkkuhetken viikkoon. Herkkuhetki, siis karkkia/suklaata/sipsiä/roskaruokaa. Ei kaikkia vaan yhtä ja kohtuudella. Mutta katsotaan. Helpompi olisi ehkä olla kokonaan ilman. Ja olishan se huippua sanoa, että seuraava herkku on hääkakku!

Motivaatiota metsästin myös uusista treenikamoista ja löysinkin aika paljon kaikkea ihanaa Stadiumin verkkokaupasta*! Nämä pitääkin seuraavalla Stadiumreissulla hankkia tehostamaan mun treeniä! Treenivaatteissa olen jo vuosia luottanut Nikeen. Ne istuu mun kropalle parhaiten, ja niiden laadun olen todennut vuosien varrella hyväksi. Uusi treenitoppi Nike W Pro Tank Top keväisenä limenä*, sekä urheilurintsikat salikäyttöön* samassa värissä ovat ihan must! Juoksutrikoissa päädyin Asicseen ja nämä Balance Tigit* varmasti saavat mut juoksemaan entistä pidempiä lenkkejä! Tai no, toivotaan! Niken juoksutakin ostin juuri aleista, mutta sen seuraksi on jo pidempään pitänyt ostaa uusi Peakin headband. Edellinen kun alkaa olla jo ihan kulahtanut. Musta taitaa tällä kertaa värinä houkutella pinkkiä enemmän.. Ja koska juominen on painonpudotuksen a ja o, palkitsen itseni jo etukäteen tällä syötävän söpöllä Lifefactoryn juomapullolla! Varmasti vesi maistuu kotonakin nyt paremmin! 😉

Kuvat PEAK HEADBAND, LIFEFACTORY-pullo ja Stadium.fi

Voi rakkaat, pitäkää mulle peukkuja! Niitä nimittäin tosiaan tarvitaan! 😀

*sisältää mainoslinkkejä