Äidit tuntuvat jakautuvan kahteen leiriin, mitä tulee lastenvaatteisiin. On ne, joiden mielestä merkkivaatteisiin tuhlaaminen on typerää ja sitten ne, joiden mielestä vaatteisiin pitää panostaa, eikä mikään summa ole liian suuri jos vaate vain miellyttää. Itse koen asettuvani johonkin tähän välimaastoon. En ymmärrä merkin perässä juoksemista, mutta ymmärrän laatuun panostamisen. En tajua halvan suosimista jos laatu on kuraa, mutten myöskään kalliiseen panostamista jos pettymyksiä tulee laadun suhteen joka dropissa. Enkä voi käsittää sitä, että vaatteen hinnalla ja statuksella ratsastetaan.

Älkääkä ymmärtäkö nyt väärin. Ymmärrän ihan täysin sen, että ollaan innoissaan lastenvaatteista. Rakastetaan vaatteita ja sormet syyhyää näppäimistöllä odottamassa uuden dropin julkistamista. Lasketaan euroja, kuinka moneen ihanuuteen ne tällä kertaa riittää? Mutta sitä en ymmärrä, että vaatteita ostetaan koska niitä on muillakin, tai koska kaikki tietävät ne kalliiksi merkkivaatteeksi. Se, että määritellään oma oleminen lapsen päällä olevien vaatteiden hinnalla, on mun mielestä vähintäänkin hölmöä. Samaan kastiin menevätkin sitten nämä, jotka nenänvarttaan pitkin tuijottavat naapurin lapsen H&M-kollareita. Ylipäätään se, että katsotaan lastenvaatteita hintalapun kautta, on järjetöntä.

Yläkuva: Shortsit H&M, raitapaita H&M banaanipaita Lindex Alakuva: Paidat* Raila Design (saatu), Shortsit Name it
Vasemmalla: Paita Pomp de lux, shortsit Name it, kengät Vendi ; Oikealla: Kypärä Stadium, Paita Lindex, Shortsit H&M, kengät H&M

Mä en oikein tiedä, missä se merkki- ja halppisvaatteen raja kulkee. Vai onko se sitten se hinta joka määrää eron? Mä itse laittaisin H&M, Lindex, Kappahl ja Cubus -ketjut siihen halppis-kategoriaan, Name itin, POmp de Luxin, Me & I:n  ja Polarn o pyretin sinne jonnekin keskivaiheille ja Mini Rodinit, Paput, Gugguut ja Vimmat sitten sinne merkkivaatteisiin. Näissäkin vaan on aika häilyvät rajat, sillä jotkut vaatteet voivat olla samoissa hinnoissa sekä Kappahlilla, POpilla että Mini Rodinilla. 

Mä itse vannon laatuun. Kappahlin yöpuvut todettiin meillä laadultaan surkeiksi, joten niihin ei laiteta enää euroakaan. H&M on taas todettu todella kestäväksi, joten mielelläni hankin sieltä lisääkin täytettä poikien kaappiin. Gugguun laadusta olen taas kuullut kovasti huonoa, ja todennut meidän hupparit kulutusta ja pesua kestämättömiksi, joten Gugguun tuotteisiin en enää rahoja laittaa. 

Vasemmalla: Paidat Kappahl, Legginsit Lindex, Tennarit H&M Oikealla: Hupparit Gugguu, Kollarit Lindex, kengät H&M

Vasemmalla: Lippis H&M, Neule H&M, t-paita Lindex, Legginsit Kappahl, Reppu Skip Hop Oikealla: paita ja housut Pomp de lux

Koska ostan vaatteita kaksosille, olen aika tarkka siitä mitä ne maksavat. Vaikka vaatetta voisikin varmasti ostaa aina vaan kerrallaan toiselle, en mä osaa hankkia paitaa vain jommalle kummalle. Lähes aina, kannan kaupasta mukanani joko kaksi samaa vaatetta tai kaksi samantyylistä. Mulle on tärkeää, että pojat on puettu yhtä nätisti. Ei välttämättä samoihin vaatteisiin, mutta yhtä kauniisiin. Siksi mä ajattelen aina vaatteen hinnatkin tuplana. Ei ole paljon jos paita maksaa kaksikymppiä. Mutta se on paljon jos kaksi paitaa maksaa 40e. Tajuatteko logiikan? Jos mä ostaisin paidan sillä ajatuksella, että sitä käyttäisi mahdollisesti vielä nuorempikin sisarus, ei 20euron hinta tuntuisi missään, silloinhan se oli 10e/lapsi. Nyt kuitenkin, kun käyttäjiä on vain yksi on 40e “yhdestä” paidasta liikaa. Enhän voisi ostaa sitä yhtä kallista paitaa vaan toiselle, sillä sittenhän toisella pojalla ei olisi paitaa ollenkaan.

Rahan syytäminen merkkiin on myös mun mielestä vähän hassua. Moni kallis merkkivaate kun ei laadultaan ole lähellekään yhtä hyvää kuin markettitavara, tai kuosi ei sitten olekaan sen kummempi kuin halppiksessakaan. (Kurkistakaapa vaikka tämä Annen postaus!) Sittenhän sillä rahan laittamisella ei toki ole väliä, jos kokee sen sopivaksi summaksi sijoittaa lapsenvaatteeseen. Tässä tullaan nyt taas siihen näkemyseroon, joka varmasti jokaisella käyttäjällä on. Vaatteiden ekologisuuteen mä en puutu nyt tietoisesti ollenkaan, se on sitten taas toinen puoli tätä juttua!

Mä itse koen löytäväni riittävästi kivoja ja erilaisia lastenvaatteita niistä perinteisistä ketjuliikkeistä. Osa jopa hämäävästi samankaltaisia merkkivaatteiden kanssa. Poppiin panostan aina mielelläni, se on todettu meillä hyvin kestäväksi ja laadukkaaksi merkiksi. Myös Lindex ja H&M ansaitsevat meiltä kiitosta. Name itin kollarit, Kappahlin yöpuvut ja Pomp de luxin housut taas noottia. Mutta merkkien muut tuotteet ovat omassa käytössä toimineet.

Molemmissa kuvissa Legginsit Polarn o pyret ja paidat Lindex

Paitsi että vaadin hinnalta suuria (tai no pieniä) tulee kankaan laadun olla hyvää ja konepesun kestävää. Pesen kaikki poikien vaatteet (villaa lukuunottamatta) 60 asteessa ja heitän siihen perään vielä rumpuun kuivumaan, joten ihan heiveröistä vaatetta meille ei voi tulla. Olen kuitenkin nähnyt, että monet halppisvaatteet kestävät tämän käsittelyn, joten lähden sitten niiltä laadukkailtakin vaatimaan kyllä samaa. Iso pettymys onkin jos kalliit housut tulevat ulos koneesta nukkaantuneina, kutistuneina ja muotonsamenettäneinä.

Millaisia vaatimuksia teillä on lastenvaatteilta?