Rasmus ja Kasper täyttävät parin viikon päästä jo puolitoista vuotta! Pitkästä aikaa tulossa siis myös kehityspostausta pojista! Neuvolaankin päästään pitkästä aikaa joulukuun alussa, eli samassa postauksessa tulossa uunituoreita mittojakin! Nyt voi vaan arvailla, missä senteissä ja kiloissa pyöritään.
Leikkiä ja leikkimistä poikien päiviin kuuluu koko ajan enemmän ja enemmän. Pikkuhiljaa kasvaa se aika, jonka pojat viihtyvät keskenään leikkien. Edelleen he kaipaavat usein leikkiseuraa äidistä tai isistä, mutta selvästi ikäisiään paremmin he leikkivät myös itsekseen. Yksi kaksosuuden eduista ehdottomasti! Tosin riitojakin saa olla sitten selvittelemässä aika usein.
Pojat osaavat jo hienosti jakaa ja vuorotella. Vaikka leluja otetaankin toisen kädestä, he selvästi tietävät ettei niin saisi tehdä. Käsi toisen lelulla vilkaistaan äitiin ja aletaan sitten loukkaantuneena raivota lattialla. “Mutta kun haluaaaaaan!!”. Nopeasti ne kiukut onneksi menee ohi, ja Rasmus varsinkin sitten helposti luovuttaa lelun raivoavalle Kasperille.
Suosikkilelutkin on jo ihan selvästi tiedossa. Turhat lelut ollaan aika hyvin saatu karsittua, vauvalelutkin keräilin pari viikkoa sitten pois. Paljon hankin pojille leluja kirpparilta, mun mielestä on ihan turha ostaa uutta muovikrääsää, kun kirpparit pursuaa käyttökelpoista tavaraa parilla eurolla. Jos lelu ei sitten olekaan pojista hitti, myyn sen eteenpäin. Näin leikkihuoneessa on vaan niitä leluja, joilla oikeastikin leikitään.
Lelusuosikkeja ovat ihan ehdottomasti nukenvaunut ja taaperokärry. Niillä työnnetään milloin mitäkin tai sitten vaan ajetaan rallia pöytää ja rahia ympäri. Vaihdetaan lennosta kuskia, tai hypätään veljen kyytiin ja ajetaan rytinällä seinään. Hurjan hauskaa!
Yläkuvan puhuva koira on myös yksi poikien suosikkileluista. Sen tahtiin tanssitaan tai sitä halitaan muuten vaan. Jos vain yhden vauvalelun haluaa hankkia, niin suosittelen ehdottomasti tätä! Laulujakin on niin monta, ettei niihin ehdi kyllästyä (Vaikka ne kyllä jää aika pahasti soimaan päähän). Fischer Pricen puhelin kulkee myös paljon poikien matkassa.
Vaikka pojilla on kirjoja aika paljon (Vaukirjan jäsenyyden keskeytin, koska pahvikirjoja alkaa olla jo ihan liikaa), ovat nämä kaksi kirjaa silti luetuimpia. Kanaemossa viehättävät varmasti eläinten äänet, ja Puppe-kirjasta pojat tykkäävät osoitella asioita, jotka äiti sitten nimeää. Traktoria ja kissaa osoitellaa ehdottomasti eniten. Puppea kumpikaan poika ei osaa sanoa, mutta Kasper kutsuu sitä aavoksi Nonnalan Paavo-kissan mukaan. 😀
Kirjat ja puhelin on ostettu kirpparilta, koira saatu lahjaksi ja vaunut sekä kärryt ostettu itse. Nukke on mun lapsuuden peruja ja nimeltään Jenni. Vaatteet nuken päällä ovat poikien vanhoja vauvavaatteita. Oli ne vaan minejä joskus!
Autoista nämä ovat pojille mieluisimpia. Bussi on jo pitkäaikainen rakkaus, kuten traktorikin. Kumpikin käynyt vaihtelevasti jäähyllä jatkuvien riitojen vuoksi. Little Peoplen soiva kuorma-auto on erityisesti Kasperin suosikkeja ja Rasmus taas on mieltynyt Ikean keltaiseen kaivuriin. Helposti rullaavat Plaston pikkuautot ovat myös suosikkeja, sillä ne saa helposti tönäistyä toisella puolella huonetta olevalle veljelle. Näistä Little Peoplen autot ovat kirpparilta, ikean kaivuri ite ostettu ja muut saatu lahjoina. 
Little Peoplen maatilan ostin pojille alkusyksystä tsemppilahjaksi, he kun jäivät ekaa kertaa mummon ja ukin hoiviin yöksi. Maatila löytyi -70%:n alesta paikallisesta cittarista, muuten sitä tuskin olisin ostanut. Mutta hyvä että ostin, maatila on nimittäin suuressa suosiossa nyt! Eläimiä laitetaan pilttuuseen ja otetaan taas ulos. Tiputetaan tornista alas ja avataan ovi. Ovi kiinni ja taas tiputetaan. Rasmuksella varsinkin on tämän kanssa pitkä pinna, poika saattaa pitkään yrittää saada hevosta pysymään pystyssä pilttuussaan. Ovia auotaan ja suljetaan sekä heilutaan musiikin tahtiin. Rasmukselle lammas on määmää ja hevonen hehhehhee (=ihhahhaa). Myös lehmä tottelee nimeä hehhehhee. 
Rasmus varsinkin nauttii palapelien ja palikkalaatikoiden kokoamisesta. Kasperkin tykkää näistä, muttei jaksa Rasmuksen tavoin pitkään keskittyä. Rasmus taas kokoaa tornin kerran, purkaa ja kokoaa taas. Rasmus selvästi kaipaisi leikkirauhaa Kasperilta, jolloin saisi keskittyä ihan vaan rakentelemaan torneja tai tiputtelemaan palikoita luukuista. Rasmus yrittää pitkään löytää palikan mentävää koloa, ja vaihtaa palikkaa jos ei onnistu. Kasper taas nostaa kannen jos palikka ei löydä oikeaa koloa. Ei ole kyllä ainakaan äidiltään perinyt tuota lyhytjänteisyyttä! 😀
Vedettävä kala on taas Kasperin rakkaus. Naru on himpunverran liian lyhyt ja kala kaatuu helposti, mutta aina vaan Kasper käy sen nostamassa takaisin pystyyn ja jatkaa taas matkaansa.
Palapelejä pojat eivät oikein vielä osaa koota. Purkaminen on kivempaa. Muumin kanssa Rasmus välillä jo onnistuu kokoamisessakin, jos saa vaan rauhassa yrittää.
Ikean puinen torni on jo pitkään ollut muovista Fischer Pricea tykätympi. Tässä on vähän enemmän haastetta, kun renkaan pitää osua tappiin just eikä melkein. Rasmuksen suosikki. Rasmus tiputtelee näitä renkaita myös maatilan tornista alas.
Alimmainen palapeli on ostettu kirpparilta, muut saatu lahjaksi.
Siivousvälineet. Nämä ei selittelyjä kaipaa. Onneksi saatiin Viledalta kylppärimoppi, joka on lyhennettävissä taaperokokoon sopivaksi. Muuten harjasta tulisi riita ihan koko ajan. Imuroiminen ja moppaaminen on poikien suosikkipuuhia. Äitin pojat