Kovasti teiltä lukijoilta on tullut toivetta taaperoruokailupostaukselle.
Rasmus ja Kasper ovat aina olleet hyviä syöjiä. Koskaan ei ole jouduttu tappelemaan syömisten kanssa, vaan ruoka kuin ruoka on maistunut hyvin.
Kiinteät aloitettiin jo kolmikuisina, kun maito ei vaan millään riittänyt pojille. Nopeasti ruoka-aineiden määrä ruokavaliossa nousi ja puolivuotiaamme söivät jo todella monipuolisesti.
Sormiruokailua harjoiteltiin jo heti, kun pojat olivat riittävän jänteviä istumaan. Ruokailut menivät kuitenkin leikkimiseksi ja sotkemiseksi, joten sormiruokailu jätettiin vielä hautumaan. Pojat eivät selvästi olleet sille vielä kypsiä. Yhdeksän kuukauden iässä sormiruokailua otettiin uudelleen mukaan päivärutiineihin. Edelleen kuitenkin enimmäkseen syötettiin pojat, sillä kahden kanssa koettiin sormiruokailu vaan liian haastavaksi.
Lähempänä vuotta, pojat söivät lähes kaiken itse, mutta käsin. Puurot ja jogurtit syötettiin mutta muu ruoka kulki suuhun omin sormin.
Vuoden iässä pojat siirtyivät pikkuhiljaa käsin syömisestä syömään haarukalla ja lusikalla. Alku oli haastavaa, eikä kumpikaan oikein tajunnut, että jogurttia ei oikein voi käsin syödä. Pikkuhiljaa ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että haarukka ja lusikka löytävät tiensä useammin suuhun kuin syliin. Lusikalla syödessä pojat vielä jäävät ihailemaan ruokaa ja kallistelevat lusikkaa saaden ruuan putoamaan. Haarukalla syäminen onnistuu paremmin. Edelleen kuitenkin varsinkin Rasmus, siirtyy nälkäisenä syömään käsin. Ja sallittakoon se heille. Onhan tässä aikaa harjoitella haarukallakin syömistä vielä pitkään 🙂
No mitä ne meidän taaperot sitten syövät?
Oikeastaan ihan samaa mitä me aikuisetkin. Tulisia tai suolaisia ruokia ei olla pojille vielä annettu, mutta muuten ruoka on samaa meidän jokaisen lautasella.
Poikien ruokaan en lisää suolaa ollenkaan, mutta jos jossakin ruuassa sitä jo on, ei se mun mielestä haittaa. Pojat saavat syödä kinkkua, tonnikalaa ja makkaraa, vaikka niissä suolaa onkin. Mausteita käytetään samallalailla kuin omassakin ruuassa, chili vaan lisätään itselle sitten myöhemmin.
Mä olen sokerinatsi. En vältä sokeria tai halua kieltää sitä kokonaan, mutta kiinnitän sen määrään huomiota.
Maustettuja jogurtteja, vanukkaita, muroja ja mehuja pojat saavat vain herkkuina. Ja tämä on todettu meillä toimivaksi ja hyväksi ratkaisuksi. Ei syödä niitä itsekään, joten niiden tarjoamattomuudella lapselle ei ole ongelmaa.
Eineksiä käytetään silloin tällöin. Kalapuikot, pinaattikeitto ja nakit ovat eineksiä, joista ainakin joku kuuluu meidän viikon ruokalistalle. Pääosin yritetään kuitenkin syödä itsetehtyä kotiruokaa. Vielä se on onnistunut helposti, kun aina toinen vanhemmista on ollut kotona. Sitten kun molemmat lähdetään töihin, saatetaan joutua luistamaan tästä.
Poikien herkkuruokia ovat lihapullat, makaronilaatikko, siskonmakkarakeitto, ruisleipä, vesimeloni ja banaani. Kasper rakastaa mansikoita, mutta Rasmus sietää niitä vain puuron tai jogurtin seassa. Porkkanat ja parsat ovat vihanneksista heidän molempien suosikkeja ja lihaa pojat syövät aina paremmin kuin pastaa. Pastat saattavat jäädä lautaselle, mutta lihat syödään aina parempiin suihin. Isin poikia 😀
Varsinaisia inhokkiruokia pojilla ei vielä ole, juustot he kuitenkin heittävät aina leivän päältä lattialle. Feta ja aurajuusto kelpaa, mutta tavallinen oltermanni ei. Ei kai ole riittävän rasvainen 😀
Aamuisin ja iltaisin syödään edelleen puuroa. Aamuissa on aina kaurapuuro, paitsi viikonloppuaamuina pojat syövät jogurttia, hedelmiä ja leipää. Iltapuurona vuorottelee ohra- ja neljänviljan puuro. Aamuin illoin pojat syövät vielä lisäksi puolikkaat ruisleivät puuron kaverina. Viikonloppuiltaisin herkutellaan manna- tai riisipuurolla.
Ruokajuomana on maito, mutta janoon juodaan vettä. POjat saavat joka ruualla 1-1,5dl maitoa, jonka jälkeen jatketaan vedellä. Mehu kuuluu saunailtoihin tai hellepäiviin. Vissy on molempien herkkua ja sitä haluavat innoissaan juoda mukista. Ensin irvistetään, sitten maiskutetaan ja LISÄÄ!
Välipalalla syödään usein rahkaa, jogurttia, banaania ja leipää. Rahkaan ja jogurttiin sekoitetaan hedelmäsoseita tai marjoja, leivän pojat syövät pelkällä margariinilla.
Lämpimällä ruuilla pyritään siihen, että pojat saisivat joka ruualla vihanneksia ja kasviksia. Aina se ei toteudu, mutta useimmiten kyllä. Pakastevihannekset on siitä helppoja, että niitä voi hankkia isot satsit pakastimeen ja höyryttää ne samalla kun pastat tai riisit kiehuvat.
Peruna ei pojille oikein maistu kuin ranskalaisten ja lohkoperunoiden tai keiton muodossa. Perunamuussia kumpikaan ei oikein syö, perunan palat menevät vähän vaihtelevalla menestyksellä. Bataatti- tai kukkakaalimuussi maistuu paremmin!
Sellaiset ruokailut meillä nyt on. Sotkua tulee edelleen paljon, mutta se on vähentynyt valtavasti siitä mitä se oli kun pojat aloittelivat syömään itse. Nykyään pystytään myös itse syömään samalla poikien kanssa, mikä mun mielestä on todella tärkeää. Yhteiset ruokailut perheen kesken ovat mulle ehdoton juttu ja niiden kautta myös pojat oppivat koko ajan paremmin syömään itse. Mallin ja esimerkin voima on valtava.
Usein pojat villitsevät toisiaan, ja jos toinen alkaa riehua, pian myös toinen yhtyy tähän. Sille on vedetty tiukka stoppi sillä, että jos syöttötuolissa aletaan pelleillä, lautanen lähtee pois. Julmaa ehkä, mutta toimii. Eivätpä pelleile enää. Ruokaa tiputeltiin jossain vaiheessa lattialle, mutta kun pojat tajusivat, etteivät saa niitä ruokia enää takaisin, sekin loppui. Edelleen ruuat, jotka pojat kokevat ei niin hyviksi, päätyvät lattialle.
Puurot syötettiin viime viikkoihin asti aina itse, nyt sekin on pitänyt lopettaa. Pojat HALUAVAT syödä itse. Suu ei enää aukea millään, ellei lautanen ole lapsen edessä ja oma lusikka kädessä. Syöttäjän lusikalle onneksi avaavat vielä suutaan ja ruokailut eivät veny ihan hirveän pitkiksi!
Miten teillä on onnistunut haarukalla syömisen opettaminen lapsille? Kikkakolmosia?
Ruokaviikkopostauskin tulee taas ihan pian kuvineen ja ohjeineen, kunhan vaan ehdin toteuttaa sen! Viikon päästä jään taas kotiin, joten aikaa näille isommillekin projekteille on taas paljon enemmän!