Arkijutut on koko mun blogihistoriani olleet niitä suosituimpia postauksia. Voisi luulla, että suosittujen postausten kärkeen nousisi jotain muuta kuin perusarkea, mutta niin se vaan menee. Näitä postauksia tunnutaan myös toivovan eniten! Koko ajan tavoitteenani on ollut tarjota teillä myös tätä ihan perusarkea, niiden kauniiden kuvien vastapainona. Ihan vaan sitä ihanaa kamalaa arkea.
Huomasin tuoss aviime viikolla, että vaikka meidänkin uutta arkea on eletty jo neljä kuukautta, en ole tullut kertoneeksi siitä kertaakaan tällaisen meidän päivän muodossa.
Eli tässä tulee. Yksi ihan tavallinen maanantai!
Kello soi ekan kerran jo 5.50, mutta ei meillä ole tarkoituskaan silloin nousta. Torkutetaan pari kertaa ja Henkka on sitten usein se, joka lopulta ekana sängystä nousee. Usein jompikumpi tai molemmat pojista on hivuttautuneet aamuyön tunteina meidän sänkyyn. Niin nytkin. Kasperin kanssa pötkötellään vielä hetki, ennen kuin myös mä suuntaan aamutoimilleni. Meille on kehittynyt Henkan kanssa aika toimivat rutiinit näihin arkiaamuihin. Henkka on se joka keittää aamukahvit ja laittaa itselleen ja lapsille aamupalat. Sillä aikaa mä teen omat aamupesut ja laittaudun valmiiksi töihin. Pakkaan myös lasten hoitoreput ja heitän ulkovaatteet valmiiksi eteisen lattialle. Hammasharjoijin sipaisen myös tahnat valmiiksi ja jätän ne eteisen lipastolle odottelemaan. Lasten hampaiden pesu unohtuu aamuisin kaikista helpoiten! 
Kun mä olen valmis, tehdään usein läpsystä vaihto. Henkka on saanut syötyä ja mä siirryn vahtipaikalle pöydän ääreen vetämään aamiaista nassuun. Pojat usein syövät tällöin edelleen aamupalaansa ja katselevat samalla Ryhmä Hauta telkkarista tai tabilta. Henkka pukee pojat ja mä siivoan keittiön ja puen itselleni päälle. Loput kahvista vielä termariin ja eväät valmiiksi sekä mulle että Henkalle. Lapsille haalarit päälle ja hampaiden pesut vielä ja aletaankin olla aika valmiita lähtemään. Useimpana aamuna huuto alkaa viimeistään tässä vaiheessa, sillä autonavainten kantaminen ja hissin napin painaminen on pojista ihan must do. Kompromissit ei heidän mieltään paljoa lämmitä, eikä kotiavainten kantaminen ole lähellekään niin hohdokasta kuin auton avainten.. 
Tavoite meillä on olla ulkona ovesta 7.15 ja siinä ainakin tällä kertaa onnistuttiin. Auto pysähtyy sitten päikyn pihassa aika tarkalleen 7.30, jolloin ehditään rauhassa viedä pojat ja ajella vielä hyvissä ajoin ennen kahdeksaa molempien meidän työpaikoille. Olen superonnellinen siitä, että poikien päiväkotitaival on alkanut niin hyvin. Hoitopaikka ja hoitajat on pojille selvästi mieluisia, eikä itkuista lasta ole tarvinnut jättää hoitoon kuin kahdesti. Iso autolaatikko on hoidossa THE juttu, ja se kaivetaan esiin heti. Äidille ja isille huhuillaan “Heippa!” ja annetaan vielä pusut ja halit. 
Mun työpäivä alkaa kahdeksalta, sitä ennen ehdin hörpätä vielä kahvit termarista ja lukea uutiset. Tämä päivä mulla on koulutusta ja päivä tuntuu paljon rennommalta! Henkan työaika on liukuvampi ja tälle päivälle onkin tiedossa ainakin reissu Mikkeliin. Päivän aikana vaihdetaan muutamat Whatsupp-viestit, mutta muuten kumpikin keskittyy aikalailla töihin. 
Henkka lähtee töistä jo aiemmin, sillä edellisellä viikolla jokunen ilta venähti pidemmäksi. Hän hakee pojat jo puoli neljältä. Poikien päivä on mennyt hyvin askartelujen ja leikkien merkeissä. Hoidosta hakiessa kumpikin tekee lumitöitä! Päiväkodilta ajetaan hakemaan äitiä. Kotiin päästyä eka projekti on saada ruokaa jokaisen naaman eteen! Mulla itselläni ei pahemmin nälkä ole, sillä päivän lounaaksi tuli vedettyä superiso annos goalaista broilericurrya työpaikan ruokalassa. Rasmus varsinkin kyselee jo ruuan perään, joka meillä onneksi löytyykin jo valmiina jääkaapista. Henkka on kokkaillut sunnuntaina makaronilaatikkoa, joten päivällinen valmistuu hetkessä mikrossa. Ketsuppia päälle ja avot ! 
Ruuan jälkeen meillä on tapana linnoittautua sohvalle. Pojat lukee kirjoja, Henkka saattaa viimeistellä päivän työjuttuja (tai selailla autoja/taloja niinkuin nyt). Pojat katsoo usein näihin aikoihin jakson piirrettyjä ja ajelevat autoilla tai leikkivät muita leikkejään. Tässä vaiheessa käydään vielä läpi työjuttuja ja päivän kuulumisia. Ollaan sovittu, että kuuden jälkeen työjutuista ei sitten enää jutella, muutakuin ihan spesiaalitilanteissa. Saadaan näin rauhoitettua illat vain yhteiselle olemiselle! Pyykinpesukone on jo pyörinyt ja Henkka heittää pyykit kuivausrumpuun. Mä ehdotan kuuden aikaan pojille josko leivottaisiin sämpylöitä ja mulla onkin sitten kaksi superinnokasta apulaista keittiössä! Jauhot lentelee, mutta saadaan taikina kuitenkin tehtyä. Tällä kertaa sämpylät kasaillaan neljän viljan hiutaleista, ruisjauhoista ja sämpyläjauhoista. Monesti tykkään laittaa myös siemeniä, mutta nyt skipataan ne. Taikina kohoamaan ja Henkka ja pojat siivoavat leluja. Mä valmistelen tän illan smoothien ja tyhjennän astianpesukonetta. Henkka vie pojat suihkuun. 
Iltapala on valmista ja lapsetkin suihkunraikkaina yöpuvuissa. Syödään iltapalaa vielä koko perheen voimin. Sämpylät on kyllä tuoreena niin herkkua! POjat lukevat vielä sohvalla kirjoja, ennen kuin pestään hampaat ja painutaan sänkyihin unille. Siivoillaan Henkan kanssa keittiötä vielä, ennen kuin mä suuntaan lukemaan lapsille iltasatua. 
Naperot sängyissään 19.45, Henkka toivottaa heille vielä hyvät yöt, ennen kuin lähtee salille tekemään treeniä. Mä luen pojille vielä iltasadun ja jään huoneen ovelle odottelemaan, että uni varmasti tulee. Lattialla istuen viimeistelen vielä seuraavan päivän Libero-kamppispostausta. Hermo meinaa taa smennä ihan urakalla meidän tilttailevaan koneeseen! Lastenhuone hiljenee aikalailla tasan kahdeksan ja mä siirryn sohvalle tekemään työt loppuun. Kirjoitan vielä tätäkin postausta, ennen kuin laitan koneen kiinni. Sauna lämpiämään ja lapsille vaatteet pinoon odottamaan seuraavaa päivää. Viikkaan vielä vaatteet kuivausrummusta koriin odottelemaan kaappiinlaittoa. Sohvalla kattelen vielä telkkaria ja selailen instaa. 
Henkka tulee salilta yhdeksän aikaan ja mennään yhdessä saunaan. Otetaan vielä vähän iltapalaa ja katellaan Viaplayta. Puoli yksitoista aletaan olla jo aika valmiita nukkumaan ja painutaankin sänkyyn iltapesujen kautta. Vielä jutellaan hetki, mutta aika pian taidetaan jo molemmat kuorsata! Kasper herää kertaalleen yön aikana, ja yrittää tulla meidän sänkyyn. Henkka vie hänet omaan sänkyynsä ja seuraavan kerran pikkumies hiippailee meidän sänkyyn juuri ennen kellonsoittoa. UUsi päivä alkaisi taas!
Josko sitten seuraavaksi kirjoittaisin meidän perusvapaapäivästä! Meneekö muilla pikkulapsiperheillä arkipäivät samaantyyliin, vai teettekö jotain ihan erilailla?